Stadin kasvatti pohtii ja kysyy

[duddeli]

Tämä liittyy kyllä maatalouteen että siinä mielessä väärä alue, mutta näitä pohdiskeluja esitän kuitenkin mielummin tällä alueella.

Olen siis reilu parikymppinen agrologin opintoja Helsingissä päättävä opiskelija. Vauvasta asti intohimoni on ollut muuttaa kauas pois täältä mihin olen syntynyt ja pitää omalla pihalla muutamaa hevosta ja ehkä muitakin eläimiä, vaikka päivätyöni olisikin muualla. Avomieheni on jutussa mukana ja tässä muutaman vuoden päästä olisikin suunnitelmissa vakavissaan ruveta etsimään sitä unelmatilaa.

Pääkaupunkiseudun kasvatteja ovat kuitenkin myös vanhempani. He ovat aina tukeneet minua pyrkiessäni kohti unelmiani ja toistelleet että kun tarpeeksi tahtoo niin mihin vain pystyy, mutta nyt kun lähtöni pois täältä tuntuu ilmeisesti heistä olevan kortilla on kelkka kääntynyt.
Papatusta kuuluu siitä, ettei stadin kasvatti kykene selviytymään metsässä, ei mikään suhde semmoista eristystä kestä ja eihän mistään pikkukylästä saa töitäkään!

Olen vielä nuori, elämänkokemusta ei ole karttunut paljon enkä osaa oikein puolustaa itseäni sillä kokemusta ja faktoja löytyy heikonlaisesti ja vanhempani käyttävät sitä aseena minua vastaan. Lukijan kannalta tilanne saattaa kuulostaa siltä kuin 14-vuotias pyytäisi saada muuttaa pois kotoa, eli lapselliselta ja typerältä, mutta toivoisin että joukostanne löytyisi joku joka ehkä pystyisi ymmärtämään ja asettumaan tilalleni.
Tahtoisin siis kuulla faktoja ja tosielämän kokemuksia siitä että muuallakin selviää, eihän siellä muuten ketään edes asuisi.

Kyllä, vanhempani ovat sen tyylin stereotyyppisiä stadilaisia että puhuvat kuin kehä III:sen toisella puolella vilisi vain poroja ja eskimoita Tiedostan sen, eli eipä keskitytä siihen Eli tosielämän kokemuksia, missä päin asut ja millä alalla työskentelet ja kuinka onnistui työnsaanti tai onnistuisi työpaikan vaihto (jos käyt siis oman tilan ulkopuolella).

Unelmaani pyrin vain toteuttamaan, mutta tuntuu että niin EU kuin muukin maan kehitys on johtamassa siihen ettei pientilan pito satojen kilometrien päässä helsingistä ole taloudellisesti mahdollista. Kiitos siis niille jotka viitsivät asiallisesti vastata!

[O.J.]

Unelmaani pyrin vain toteuttamaan, mutta tuntuu että niin EU kuin muukin maan kehitys on johtamassa siihen ettei pientilan pito satojen kilometrien päässä helsingistä ole taloudellisesti mahdollista. Kiitos siis niille jotka viitsivät asiallisesti vastata!

Työpaikkoja on myös muualla, kuin pk-seudulla. Työtä löytää varsinkin suuremmilta paikkakunnilta helpohkosti ja jos jonkun sopivan pikkutilan löytää semmosen paikkakunnan läheltä, niin mikä ettei. Pikkasen maatilan saanee halvemmallakin, kuin asunnon pk-seudulta. Mutta eihän pientila, jossa ehkä hevonen ja joku muukin eläin oikein tuota mitään. Tulot pitää kehittää jostain muualta.

Yllättäen tiet aurataan, gsm toimii ja digikanavat näkyvät myös täällä Laajakaista saattaa syrjemmällä olla vähän heikkoa ja kauppaan on pidempi matka. Julkinen liikenne, tuurillaan sitä on tai sitten ei ole.

[Auts]

Unelmaani pyrin vain toteuttamaan, mutta tuntuu että niin EU kuin muukin maan kehitys on johtamassa siihen ettei pientilan pito satojen kilometrien päässä helsingistä ole taloudellisesti mahdollista. Kiitos siis niille jotka viitsivät asiallisesti vastata!

Työpaikkoja on myös muualla, kuin pk-seudulla. Työtä löytää varsinkin suuremmilta paikkakunnilta helpohkosti ja jos jonkun sopivan pikkutilan löytää semmosen paikkakunnan läheltä, niin mikä ettei. Pikkasen maatilan saanee halvemmallakin, kuin asunnon pk-seudulta. Mutta eihän pientila, jossa ehkä hevonen ja joku muukin eläin oikein tuota mitään. Tulot pitää kehittää jostain muualta.

Yllättäen tiet aurataan, gsm toimii ja digikanavat näkyvät myös täällä Laajakaista saattaa syrjemmällä olla vähän heikkoa ja kauppaan on pidempi matka. Julkinen liikenne, tuurillaan sitä on tai sitten ei ole.

Itsellä omakohtaista kokemusta kaverieden kokemuksista mennä porukakyydillä Hämeenlinnasta töihin Helsinkiin. Matka syö tietenkin jossain määrin aikaa. Jokin lopettanut pientila rakennukset kohtalaisessa kunnossa ajanee tallin sijaaa muutamalle hevoselle, tarvittava ruoka näille voi olla ongelma, siskon harrastehevonen saanut kauransa lajittelujätteistä, Heinää on EU-peltoje ulkopuoliselta pellolta, ulkoilutarhana meillä vanha lehmien kulkureitti peltojen välissä.

Itsellä tuo tuleva tila melkein sivistyksessä kiinni.

[hri]

Itse asun kotitilaani mutta ansion hankin tilan ulkopuolelta samoin kuin vaimonikin. Matkaa Seinäjoelle on 15 km, eli työmatka sinne kestää noin vartin. Itse olen ollut useammassakin työpaikassa jossa lähes kaikki työkaverit ovat maalaisia, ts. asuvat jonkinkokoista pientilaa ja kulkevat päivittäin kaupungissa töissä. Pisimmät työmatkat ovat olleet n. 70 km. Jos/kun pystyy ajamaan olemattoman ruuhka-ajan ulkopuolella niin aikaa tuohonkin matkaan menee vajaa tunti, mikä Helsingissä taitaa työmatka-aikana toteutua aika monella? Oma auto/perheen jokainen työssäkävijä taitaa vain täällä maalla olla pakollinen juttu kun julkisen liikenteen varaan ei oikein paljon voi laskea.

Palvelut ainakin meidän kohdalla toimivat hyvin. Uudehko sopivankokoinen koulu on parin kilometrin päässä, kuntakeskus terveyskeskuksineen, uimahalleineen ja kauppoineen on viiden kilometrin päässä. Lasten päivähoito on järjestynyt todella loistavasti asiansa osaavien perhepäivähoitajien luona jne.

Agrologin koulutuksella luulisi maaseutukaupungeista löytyvän työpaikkoja esimerkiksi maatalouskaupasta, rehutehtailta, elintarvikeyrityksistä, viranomaishommia etc. Pienemmissä kunnissa mahdollisuudet on tietysti rajatummat.

Verkostoja ja kavereita löytyy jos on itse aktiivinen. Harrastusmahdollisuuksia on ja osallistuminen on jopa joskus helpompaa kuin pääkaupunkiseudulla. Ainakin tuntemani tänne muuttaneet (ml. vaimoni ja veljeni vaimo) ovat löytäneet täältä harrastuksia ja uusia ystäviä. Yksi kommentti tuli veljelleni hänen eteläsuomalaisilta kollegoiltaan että teillä täytyy siellä Pohjanmaalla olla kellossa enemmän tunteja että ehditte tekemään kaiken sen mistä velipoika oli kertonut. Tässä on osatotuus se, että täällä lähestulkoon kaikki tarvittava on korkeintaan vartin ajomatkan päässä ja aikaa ei kulu ruuhkissa kököttäessä. Ja Hesaan pääsee Pendolinolla alle kolmessa tunnissa, lentäen tunnissa ja autolla reilussa neljässä tunnissa.

Ja tämä kaikki tietysti koskee muitakin maaseutukaupunkeja kuin Seinäjokea.

[Astral]

Hehe, eipä sitä kauas tarvitse Tsadista lähteä niin ihan oikeesti ollaan jo maalla..

Itsellä täysin toiminakelpoinen viljatila hevosineen ja kaikkine muine tarpeellisine harrastuksineen ja pihatien päässä lukee Helsinki 32km. Eli jos ikävä tulee ni 20min oon ite ajanu Skattalle kun hiukan oli pojilla kiirus laivalle..
Tosin joutu oikasee loppuosan Kauppatorin läpi ku oli joku helvetin seremonia Tarjan kämpän edessä...

Töitä saa todella kivast ainakin maarakennuspuolelta ja kyllä tänne muuttaneet on paljon muitakin hommia löytäneet. Alueella kolme suurehkoa teollisuusaluetta joten työpaikkoja on ihan varastosta kirjanpitoon ja maatalouskaupoissakin kivasti hommia.

[turkki]

Asuinpaikan valinta Suomessa ei ole vain mustavalkoista vastakkainasettelua suurkaupunki vs. asumaton korpi, ja senhän olet kyllä itsekin tajunnut, toisin kuin vanhempasi. Valinnanmahdollisuutta löytyy myös ääripäiden väliltä. Pienenkin kunnan keskustaajamassa asuu useampia tuhansia ihmisiä ja kaikki peruspalvelut on saatavilla, joten ei siinä mitään metsässä selviytymistaitoja tarvita. Suurimmassa osassa länsi- keski- ja etelä- Suomea on lähin kaupunki alle puolen tunnin ajomatkan päässä. Itsekin asun paikassa jossa on 3 kaupunkia (yhteensä yli 130000 asukasta) alle puolen tunnin matkan päässä. Lisäksi useita pienempiä kuntia 10-20 min matkan päässä. Koko ajan on työpaikkoja tarjolla eikä työkykyinen- ja haluinen varmasti jää ilman hommia.

Välimatkat ovat hyvin suhteellisia käsitteitä, 20 minuutissa ehtii maaseudulla paaaaljon kauemmaksi kuin ruuhka-alueilla. Kaveri oli jutellut junassa joskus jonkun pk-seudulla asuvan samanikäisen kanssa ja tämä oli ihmeissään kun kävi ilmi että maaseudulla joutuu lähtemään naapurikaupunkiin jos halua lähtetä viikonloppuna vähän yökerhoilemaan. Kun keskutelua jatkettiin niin kävi ilmi että tämä pk-seutulainen matkusti suosikkipaikkaansa n. 20 minuuttia ja maasedulla asunut kaverini 15 minuuttia...

[arsa]

Maalla pärjää,kun siihen asennoituu oikein.Vaatii omatoimisuutta enemmän kuin kaupunkielämä.Avoimin silmin liikkeelle ja kysyy neuvoa tasvittaessa.Ongelmia kun tulee,yleensä naapureilta saa apua.Takki auki ja minä tiedän kaiken lähtötilanteessa,voi käydä huonosti.
Normaali-ihminen pärjää joka paikassa.Maalaisjärkeä kun käyttää

[duddeli]

Ihania vastauksia, kiitos kovasti! Pelolla odotin vastaavanlaista "mahdotonta, älä yritäkkään"-vastausta kuin mitä olen vanhemmiltani saanut, sillä - tottakai täysin ymmärrettävistä syistä - on monilla maatalousalan keskustelufoorumeilla kiihkeää keskustelua ja monilla pinnat kireinä

Suuret kiitokset siis vastauksistanne - joita saa toki laittaa edelleen. Kasvatatte vain tahtoani muuttaa täältä pois ja olen suunnattoman iloinen kun kerrotte sen olevan hyvinkin mahdollista. Odotan enää innolla valmistumistani, ja yritän senkin jälkeen pysyä housuissani ja tehdä mahdollisimman järkeviä ratkaisuja. Muuten niin keskivertoa päivääni piristi suunnattomasti lukea vastauksianne.

[dbrown]

Hei stadilainen !

Itse suosittelisin `marssijärjestystä`: ensin opinnot loppuun, sitten työpaikka jostakin mieleisestä suunnasta. Hommiin sinne ja koti aluksi vaikkapa lähistöltä tai lähitaajamasta ja sitten , jos tuntuu viihtyvän niin saman tien alkaa etsiskellä tilaa, jonne voisi muuttaa. Tuntuisko hyvältä järjestykseltä ? Asuinkumppani voisi siinä samalla totutella ajatukseen.

[AP]

Itse taidan edustaa tällaista "kauimpana korvessa" linjaa... Kahteen lähimpään taajamaan on 20 kilometriä, kolmanteen 30 km. Ajoaikana vartti lähempiin ja 20 minuuttia tuohon kolmanteen. Yhteensä kolmella paikkakunnalla joku 30 000 asukasta. Koulu on tuossa 7 kilometrin päässä, kirjastoauto käy torstaisin tässä kotipihassa, muuten palvelut ovat kaikki tuolla "kylillä". Kouluun on taksikuljetus tästä kotipihasta (toki nyt ei ole yhtään kouluikäistä tässä taloudessa). Kaikki tietoliikenne pelaa hyvin. Laajakaistaki on ollu jo melkein tämän vuosituhannen ajan. Julkinen liikenne liippaa tuosta viiden kilometrin päästä.. Toki saa maanantaisin ja perjantaisin kutsutaksin (eli kutsuttuna "linja-autona").

En pidä pahana asiana tällaista korvessa asumista. Vaikka kylille olisi vain viis kilometriä, niin kuitenki tulis autolla lähdettyä, niin se on sitte sama onko sitä viis vai kolmekymmentä kilometriä. Yhtälailla pitää auto lämmittää. Oma auto on siis toki tarpeen täällä. Rauha ja oma tila (siis en puhu maatilasta vaan omasta tilasta) ympärillä on ainaki ittelle tärkeää. Ei oo naapurien kotibileistä häiriötä eikä liikenteen melu haittaa.

Agrologin papereilla luulis saavan vähän jokapuolelta Suomea töitä. Ei välttämättä sitä hohdokkainta ylineuvoksen paikkaa, mutta työn kuitenki mistä palkka juoksee. Täällä on paljo nuoria jamppoja ja neitejä em. koulutuksella astellu noihin lähialueen maatalouskauppoihin tiskin taakse.

Tiloja vilisee enempi ja vähempi kokoajan myytävänä. Pelkkien talouskeskusten välillä ei liene suurempia hintaeroja alueellisesti, pellon kanssa homma onki sitte eri. Kompromissi työn ja tilan sijainnin välillä...

Mut... elä anna vanhuksille periksi.

[Shield]

Yhdyn edellisiin puhujiin, enkä näe minkäänlaisena mahdottomutena toteuttaa unelmaansa ja muuttaa pois betonihelvetistä! Muutamia asioita olen kuitenkin huomannut, joista kaupunkilaisten tulisi olla tietoinen ennen maalle muuttamista...

Ensinnäkin tilaa etsiessä kannattaa tarkastella tilan arvoa muista kuin tunne lähtökohdista. Tuntuu, että etenkin hevosihmisiä vedätetään maanmyyntiasioissa huolella. Tiloja, joiden asuinrakennukset ovat lähes asumiskelvottomia ja muut rakennukset kaatumispisteessä, myydään hevostiloina hyväuskoisille heppaihmisille törkeään ylihintaan (käypä hinta x 10). Myöskin ajatus omavaraistaloudesta on kaunis, mutta harvalle toimiva ratkaisu. Kustannukset ja ajan loppuminen kesken yllättävät useimmat intoilijat (hidas liikkeelle lähtö suositeltavaa). Tosin toiset saavat kaupunkityöelämänkin sovitettua hyvin yhteen kotieläinten hoidon kanssa.

Maalla törmää myös arkipäivissä moniin asioihin, joiden kanssa ei ole kaupungissa tottunut elämään. Sähköt saattavat katkeilla, puita kaatuilee, rakennuksia joutuu kunnostelemaan, kaivosta saattaa loppua vesi, tuhoeläimet kiusaavat, yms. Näiden kanssa tosin oppii elämään ja sitähän se todellinen, tavoiteltu maalaisarki juuri onkin...

Asuinrakennuksen kunnon suhteen on syytä myös olla tarkkaavainen, jos hankkii vanhaa taloa. Edes kunnollinen kuntotarkastus ei aina paljasta kaikkia mahdollisia vikoja. Vanhan talon korjaamisesta tulee helposti yllättävän kallista ja maksajaa voi olla vaikea löytää vanhasta omistajasta.

Oma tarinani on peinteinen mallia, maatilan ainoa poika! Nyt olen 27-vuotias. Teinivuosinani tulevaisuuden suunnitelmani olivat täysin avoimet. Isän jouduttua kuitenkin jättämään viljelytyöt selkäongelmiensa vuoksi, jouduin ottamaan tilan ohjat jo parikymppisenä. Totuttelun jälkeen havaitsin, että tämä on juuri sitä, mitä elämältäni halusin - sopivassa suhteessa kaikenlaisia töitä ja lisänä oma vapaus! Tilani sijaitsee 17 km Hämeenlinnan keskustan ulkopuolella ja sijainniltaan se on loistava. Kaikkialle Etelä-Suomeen on sopivan lyhyt matka ja palvelut lähellä. Oma auto tosin täytyy olla, koska julkisia ei liiemmin näy.

Itselläni on melko keskikokoinen kasvinviljelytila ja olen havainnut, että maatilayrityksen johtajana olisi hyvä olla jonkintasoinen monialaosaaja. Kaikkea ei tarvitse täysin itse osata ja jotain on hyvä jättää suosiolla ammattilaisten tehtäväksi, mutta aivan kädetönkään ei saisi olla. Ammattimaanviljelijän tulisi kuitenkin jollain tavalla hallita niin suunnittelu, atk-työt, timpurintyöt, konetekniikka, tukipolitiikka, kirjanpito ja talous, unohtamatta käytännön viljelystöitä. Kotieläintilallisen vielä paljon enemmän...

Tarkoitukseni ei ollut millään tavalla pelotella ja maaseudulle kyllä mahtuu uusia asukkaita. Maaseudun autioituminenhan on yhä kasvava ongelma. Tervetuloa toteuttamaan unelmaa...

[Rubinjo]

Tohon Shieldin listaan lisäisin vielä hiukan. Myös maaseudulla pätevät lait ja asetukset sekä lisäks "kirjoittamattomat säännöt" eli naapurien huomioiminen on myös täällä toivottavaa.
Esim. vastaan tulleista tilanteista: koirat, roskien ja pientareiden yms. poltto, toisen pellolla kulkeminen, oman tontin "laajentaminen" lupaa kysymättä, tieasioissa sooloilu. Nämä ja monet muut ovat asioita mitä kylälle muuttanut ei alkuhuumassaan tule edes ajatelleeksi. Moni hölmöily tapahtuu varmaan vahingossa, mut mielestäni kylän tapojakin vois hiukan kunnioittaa. En tarkota et tarttis jotenki olla hissukseen ja matkia naapureita, mut sellanen huomioonottava toiminta ois ok.

[ookkonen]

maassa maan tavalla...

[duddeli]

Kiitos kaikista neuvoista! Käsieni sotkemista en onneksi kaihda - tai motivaatiostahan se on kiinni. Itselleen tärkeän asian puolesta tekee kaiken tarpeellisen ja enemmänkin niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Täällä stadin puolella ei vaan tätä puolta ole oikein päässyt käyttämään sillä joka taso yllyttää siihen helpoimpaan vaihtoehtoon: ruokakin tuodaan valmiina ja lämpimänä ovelle jos tahtoo.

Itelle hyvin tärkeän asian vuoksi olen valmis ottamaan myös pieniä riskejä, mutta tyhmä en kuitenkaan tahdo olla joten tosiaan aloitetaan investoinnit pienestä ja tehdään töitä muualla.. Jos käy niin että avautuukin mahdollisuus saada tila tuottamaan tarpeeksi niin siihen sitten tartutaan.

Shieldille suuri kiitos vastauksesta. Vielä vanhoihin rakennuksiin täysin tutustumattomana en ollut tullu ajatelleeksikaan mainitsemaasi ostajien huijaamista. Täytyy siis pitää silmät auki. Jos pienen tilan ainoa lähes korjauskelvoton rakennus on kuitenkin itse asuinrakennus, saattaisi ehkä kannattaa pistää alas koko höskä ja rakentaa uusi? Se on kyllä iso investointi, mutta vanhan vuosia jatkuva aina uusien vikojen korjaaminen saattaisi olla isompi. Ei varmaankaan voi sanoa kovin yleistävää vastausta, mutta purkaessa vanhan puutalon "pöndeltä", kuinka tarkkoja ovat säädökset siitä millaisen rakennuksen saa tilalle rakentaa (avomies haaveilee isosta kivitalosta tiedä siitä sitten mitä tarkalleen tarkoittaa) ?

Noista "käytöstavoista" maalla olen lukenutkin juttuja täältä ja muualta. Taisin täältä lukea erityisesti siitä toisten pelloilla autoilla ja mopoilla rälläämisestä, mikä on mielestäni ihan pöyristyttävää miten päin vaan katseltuna. Ehkä yksi juttu mitä täällä tiheästi asutessa on oppinut, on nimenomaan naapurien huomioiminen. Toisten pihoille ei mennä ja sekä omat että eläinten volyymit pidetään minimissä ettei vaan ketään häirittäisi (nimim. kaksi kirjallista varoitusta kerrostalossa tv:n katselusta hiljaisuuden jälkeen >:\ ) .

Aiemmin ehdotettiin muuttoa mieluisalle paikkakunnalle ensin muussa mielessä kuin pientila, hankkia työ ja sitten etsiä se pientila lähettyviltä.. Pientiloja ei kuitenkaan ihan järkyttävästi myydä ja yhden kaupungin läheisyydestä etsiessä voi joutua odottamaan vuosia. Sopivaa paikkakuntaa enemmän etsin sitä unelmien tilaa jossa olisi kaikki (ts. riittävän moni asia) kohdallaan. Järjestys on tietenkin aivan järjetön: ensin talo ja sitten työ, mutta keskinkertaiseen "unelmien tilaan" tyytyminenkään ei houkuttele. Tiloille onneksi ei ymmärtääkseni ole tapana myydä yhtä nopeaan kuin näiden stadin pienehköjen perheasuntojen, joten ehkä ennen virallisia talokauppoja ehtisi työasiat saada kuntoon..

Jatkan mietiskelyä ja unelmointia..

Vertailuksi muille: asun pohjois-Helsingissä ja meiltä keskustaan 13km ja julkisilla (nopeampaa kuin yksilöautoilu) matka kestää noin 45min. Ei tosiaan matkan ja ajan suhde sama ympäri maan!

[Auts]

Vertailuksi muille: asun pohjois-Helsingissä ja meiltä keskustaan 13km ja julkisilla (nopeampaa kuin yksilöautoilu) matka kestää noin 45min. Ei tosiaan matkan ja ajan suhde sama ympäri maan!

Tuossa ajassa ollaan melkein Hämeenlinnasta Kehä 3:lla.