Kannattaako lähteä sukupolvenvaihdokseen?

[Hervast]

Metsästä siis tulee tuloa, mutta tarkoitus olisi saada tilasta tuottava ja elinkeinon antaja eikä kohde johon kaikki metsävarat syydetään.

Tuota en itse ymmärrä ? Siis jos metsäpinta-alan suhde peltopinta-alaan on tuollainen, niin eikö metsätalous ole silloin pääelinkeino ja siksi en ymmärrä miksi metsärahoja ei voisi sijoittaa tilaan ?

Sitten mahdollisesti voita leivän päälle niistä maataloustouhuiluista ?

IMO syytinkiä kannattaa miettiä jos tuntee vanhempansa.

[Cultor]

IMO syytinkiä kannattaa miettiä jos tuntee vanhempansa.

En voi suositella syytinkiä kellekään. Tunteeko kukaan nuorehko (alle 30v) ihminen vanhempiaan niin hyvin? Varsinkaan minkälaisia he tai jompikumpi yksin jäänyt on todella vanhana?

Nimimerkki: Yli kolmekymmentä vuotta sitten alkanut elinkautinen jatkuu aina vaan.

[Rubinjo]

IMO syytinkiä kannattaa miettiä jos tuntee vanhempansa.

En voi suositella syytinkiä kellekään. Tunteeko kukaan nuorehko (alle 30v) ihminen vanhempiaan niin hyvin? Varsinkaan minkälaisia he tai jompikumpi yksin jäänyt on todella vanhana?

Nimimerkki: Yli kolmekymmentä vuotta sitten alkanut elikautinen jatkuu aina vaan.

Juu, siin ei paljoo nyt tilakauppoja tekevän lapsia (eikä varsinkaan niitten puolisoehdokkaita) naurata ku tulee mummo/pappa tilakaupan yhteydessä mukana...
Tällasia tapauksiahan on vieläkin.

[SS]

Niin, minusta eri sukupolvien kanssakäymisen junailu on tilan sukupolvenvaihdoksen yhteydessä joskus vaikeaa.

Yksinkertaisinta on myydä tila ihan välittäjän kautta ja ottaa tarjouksia muualtakin. Näissähän ei ole mitään syytinkejä tai tilan verotusarvolaskentoja vaan markkinahinnat muodostuvat alueen käyvän arvon mukaan. Monesti riitaisien perikuntien pesänjakajat päätyvät suosittelemaan omaisuuden vapailla markkinoilla myyntiä, paras hinta, paras tuotto perikunnalle.

Kaikista vaikein tilanne on semmoinen, jossa lapsia on viljelijälle tullut muutama jo erittäin nuorella iällä, salskea nuori jatkaja katsoo sitten kahdenkymmen vuoden päästä kieli pitkänä omaa tilanpidon alkua, ja luopujalla on ikää vasta neljäkymmentä, siis mies parhaassa iässään ! Eli sitten menee 15-20 - vuotta kun odotellaan luopujan sukupolvenvaihdoseläkeikää, ja keski-ikäistyvä poika kulkee kylillä ja on turhautunut. Tilaa hoidetaan kuulemma vanhoillisesti ja konservatiivisesti, ja joutuu oleen palkattomana orjana ja suukopua tulee pienimmistäkin asioista.

Syytinki, eli jokin sovittu ylöspito, maito, jauho, muu tuote, polttopuut, yms. loppuvanhuuden ajan siis oli yleisesti ennen vanhaan osa kauppahintaa, jos nuoremmat viljelijät täällä eivät sitä sanaa tiedä. Syytinkivelan syntyminen on mahdollista estää maksamalla isompi kauppahinta, ei se sen kummempaa.

Toisaalta, mummon ja papan tuleminen kaupassa mukana muutenkin on aika luonnollista, jos yritys tai omaisuus siirtyy huomattavasti käypää arvoa alemmalla hinnalla jatkajalle, lähinnä huojennetun lahjaveroprosessin kautta. Olettavat luopujat siis, että siinä nuoripari on sopivasti lähellä jeesaamaan sitten, kun vanhuus tulee. Muut sisaruksethan saattavat olla tuhannen kilometrin päässä ihan muuta elantoansa hankkimassa.

Minusta jokaisen, joka arvostelee luopujia ahneudesta kauppahinnan määräämisessä jatkajalle, pitäisi kuitenkin kertoa kyseisen tilakaupan olennaiset toteutuneet luvut , jotta nähtäisiin, missä hinnoissa se kiinteistö oli. Ei ehkä muualla Suomessa tällä ole niin paljon merkitystä, mutta ostovoimaisella etelärannikolla saattaa olla vastikkeissa kertaluokkaero mahdolliseen markkinahintaan, paljon tuolla kaupungilla on Harleydaavidson-optiomiljonäärejä, joilla raha polttaa taskuissa, ja vähän ravihevosia ja muuta tekis mieli ruveta.

Tämä nyt vaan tässä vastapainona luopujiakin vähän puolustaisin, katsokaas muuten uutinen

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1455318

"Omaiset nostivat oikeusjutun, koska heidän mielestään edesmennyttä vanhusta oli hoidettu liian kallisti hänen viimeisinä vuosinaan. Vanhus oli ollut ympärivuorokautisessa kotihoidossa. " Niin, omasta tahdostaan.

Heh. On sitä joo ongelmia liiasta omaisuudesta itse kullakin.

Ja ohje vielä nuorille ja naimattomille eturivinviljelijöille: Ei sitten muuta kuin yks poika projektiksi. Silloin ei tarvitse miettiä, ottaako joku muu sisarus sitten nokkiinsa jos ja kun jatkajalle pedataan hiukan helpompaa tietä eteen.

-SS-

[uussa]

Syytinkiä ei ole tarkoitus tehdä vaan elinikäinen asumisoikeus. Vanhemmille siis jäisi asumisoikeus toiseen tilan asuinrakennuksista eli siihen missä me nyt asumme ja meille sitten päärakennus.
Heillä myös toinen asunto jota alkavat nyt remontoimaan vuokralaisten lähdettyä eli aivan jokapäiväisiä vieraita he eivät luonamme olisi, mutta luulen kyllä ainakin isän viihtyvän aika tiiviisti tilalla.

[Kaupoi]

Syytinkiä ei ole tarkoitus tehdä vaan elinikäinen asumisoikeus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Syytinki

[6350]

Ei tullut puheeksikaan tehdä omien vanhempien kanssa syytinkiä. Heillä ei halua siihen, eikä mulla sen enempää. 3 vuoden asumisoikeudesta sovittiin. Mutta isovanhemmat asuvat vielä talon toisessa siivessä. Ja heille tehty edellisessä tilakaupassa elinikäinen syytinki, joten se sitten siirtyy meikäläisen rasitteeksi.. Saattavat siis nuo syytinki sopimukset vaikuttaa vähän liiankin pitkälle, joten varovainen pitäisi olla niiden suhteen. Jotenkin tuo "kolhoosi eläminen" alkaa tuntua vanhanaikaiselta..

[khd]

Syytinkiä ei ole tarkoitus tehdä vaan elinikäinen asumisoikeus. Vanhemmille siis jäisi asumisoikeus toiseen tilan asuinrakennuksista eli siihen missä me nyt asumme ja meille sitten päärakennus.
Heillä myös toinen asunto jota alkavat nyt remontoimaan vuokralaisten lähdettyä eli aivan jokapäiväisiä vieraita he eivät luonamme olisi, mutta luulen kyllä ainakin isän viihtyvän aika tiiviisti tilalla.

Eiköhän noin sitten saada lopullisesti sukupolvien välit sekaisin. Kymmenen vuotta menee ni saat olla välikädes ku muijas itkee ku anoppi ja appiukko ramppaa ku kotonansa ja vanhemmilta taasen löytyy varmaan joka lähtöön mielipide rakkaasta vaimostasi.

Tai sitten toinen vaihtoehto: muija ja vanhemmat ihmettelee miten siitä isännästä on tollanen juoppo tullu, selvää päivää ei oo vaik ALKOn puotipuksut olis lakossa. Ja jos ei viina maistu niin aina töissä ettei tarvihe pyöriä pihapiirissä Mitä sitä ihmettemään, pitäishän niitten nyt tajuta ettei molempia jaksa samassa huushollissa!!!

Mutta hiukan vakavammin, kannattaa todella ihan oikeasti miettiä, ottaakko se vanhempi sukupolvi siihen nurkkiin loppuiäks. Hyvä lähtökohta omasta mielestäni on muuttaa niin kauas ettei savu näy.

[Maalaispoika]

Mulle kävi niin, että aikoinaan spv:n yhteydessä isoäidille jäi edelliseltä sukupolvelta asumisoikeusrasite talon yhteydessä oleviin huoneisiin. No mummu kävi niin huonokuntoiseksi, että aloimme vaimon kanssa ehdotella, josko mummun saisi vaikka johonkin vanhustentaloon. Sehän ei käynyt millään päinsä, mutta mummu haettiin kuitenkin pois ja reilun vuoden päästä saatiin postia asianajajalta. Asumisoikeus oltiin valmiita katkaisemaan, mutta korvaus siitä on 2300 euroa/vuosi kahdelta vuodelta. Ellei suostuta, niin tervetuloa käräjille. Ei auttanu muuta kuin maksaa. Kyllä sukulaiset on mukavia!

[Hervast]

Tuli vielä mieleen että noilla metsäpinta-aloilla jonkun kannattaisi kouluttautua metsä-alalle jolloin säästyisi vuosittain huomattava summa metsänhoitomaksuissa ja voisi sivuhommina tehdä metsäsuunnitelmia tms.

Tosiaan olette oikeassa siinä että syytinki kiristää hermoja ja osaa olla elämän pilaava rasite. Siitäkin on saatu hieman esimakua. Ja kyllä vanhempi polvi on saatava pois pihanurkista ennenkuin vanhuus alkaa liikaa painamaan. Dementiaa sairastavat vanhemmat ovat ehkä se kaikkien pahin tilanne.

Täytyy tuntea vanhempansa sanomisella tarkoitin että löytyykö heiltä riittävästi epäitsekkyyttä ja ajantasalla olevaa tilanteentajua että ymmärtävät antaa ohjat ajoissa nuoremmalle polvelle. On kauheaa resurssien tuhlausta kun nuori polvi tekee aloitteita ja niihin vastataan vaan tyyliin että "mitä joutavia, ilman ja vähemmällä on ennenkin pärjätty"

[jepjep]

Hervasti puhuu asiaa..

Hieman omia mietteitä syytinkistaä yms.. Älkää hyvät ihmiset ikinä menkö sitä tyhmyyttä tekemään. Se ei ole nykyaikaa ja välit säilyy varmasti parempana kuin jokaisella sukupolvella on oma talous. Omiin korviini ei ole ikinä kanatautunut toimivaa asumisjärjestelyä sukupolvien välillä..

Itellä sen verta kokemusta että emännän kans muutettiin kotitilalleni muutama vuosi sitten ja kaikki näytti silloin hyvältä mutta siitä n. vuosi ja oltiin ilmiriidoissa ja meillä emännän kanssa muutto edessä. Eli ns. ..piip.. meni. olin tyhmänä siinä uskossa että jo ikäihmisiksi varttuneet vanhempani jo rupeaisivat siinä vaiheessa eläköitymään, mutta niin ei vaan käynyt.

Meillä molemmilla oli tuore koulutus alla ja kova into ryhtyä kehittämään sinällään hyvin elinkelpoista tilaa, mutta paha tehdä, suunnitella ja toteuttaa uudistuksia ku mikään ei ole omissa käsissä ja tosiaan "TÄMÄ SYSTEEMI ON HYVIN TOIMINU 30V NI KYLLÄ SE TOIMII JATKOSSAKI"

Nyt ollaan oltu tässä tilanteessa kolmisen vuotta. Oma työmotivaationi on muisto vain mikään ei oikeastaan kiinnosta kuhan jotaki kässehtii ja on tekevinään mihinkään ei viiti ottaa kanataa jos kysytään ja keskittyy vaan siihen että pitää turpansa tukossa. Emännällä on onneksi tekemistä lapsen hoidossa. Voin sanoa että kyllä korpeaa. Ja loppua ei näy. Jokohan sitä viimein lopettas haaveilun maanviljelijän urasta ja lähtis oikeisiin töihin

[claas58]

Avioehto voi olla hyvä pitää mielessä jos jossain vaiheessa menee sukset ristiin vaimon kanssa. Voi muuten tulla kalliiksi.

[Asikeikuli]

Itse kysyin veljeltä että haluaako hiän jatkaa. Ei halunnu.
Nyt veli mainitsi että ois maatilan neljännes myytävänä, haluatko ostaa?
Sanoin että minulla on 94 senttiä tilillä. Joko tehdään kaupat?
Tilanne jatkuu.
Sovussa ollaan

[uussa]

Tuleeko muita asioita mieleen joita olisi mietittävä ennen spv papereiden tekoa kuin tuo syytinkiasia. Tietysti ennakkopäätökset haettava ennen varsinaisia hakemuksia jne. mutta jotain käytännön vinkkejä joita ei oppaista ja neuvojilta saa?

[sunnuntaifarmari]

Jos mielenkiintoa on, niin ilman muuta kannattaa lähteä sukupolvenvaihdokseen. Peltoalalla ei juhlita, mutta kokonaisuus tasoittaa tilanteen. Itsellä ei tuonkaan vertaa peltoa. Silti sen merkitys on nähdäkseni sillätavoin huomattava, että lainsäätäjä ja verottaja kohtelee paremmin maa- ja metsätilaa, kuin pelkkää metsätilaa. Omalla kohdalla maatalouden tämänhetkiselle heikolle kannattavuudelle lohtua tuo se, että sukupolvenvaihdoksessa "tienasi" kymmeniä tuhansia verrattuna tilanteeseen, että en olisi jatkanut peltoviljelyä. Juuri tämän vuoksi, sekä kiinnostuksen, asuinympäristön ym. vuoksi itse viljelen pientä peltoalaa. Leipä tulee muualta. Tilapäisesti olen joutunut investoimaan maatalouteen "vastoin taskulaskimen osoittamaa", mutta uskon sen tasoittuvan ja olevan kannattava toimenpide pidemmällä aikavälillä. Tilakokonaisuus ratkaisee. Tämä ei tarkoita, että esim. metsätuloja syydetään jatkuvasti maatalouteen. Joku järki olla pitää!

Ilmeisesti tapauksessasi olisi tulossa lahjanluontoinen kauppa. En tiedä, oletko tietoinen, mutta käytännön vinkkinä tuli mieleen: Omaisuuserät, kuten metsä, soravarat ja mökki kannattaa arvostaa verottajan silmiin mahdollisimman alas, kaikkia sallittuja keinoja käyttäen. Esim. jos metsä on alueen keskimääräistä metsää parempaa, kannattaa ilmoittaa verottajalle sen olevan tyypillistä, alueelle keskimääräistä metsää. Metsäsuunnitelman tietoja EI OLE PAKKO luovuttaa verottajalle, vaikka tämä sitä pyytäisi. Voit vedota esim. metsäsuunnitelman vanhuuteen tai suunnitelman tekoajankohdan jälkeisiin hakkuisiin, että suunnitelma ei ole ajan tasalla. Jos taas metsä on keskimääräistä heikompaa, se kannattaa tuoda hyvin esille, vaikkapa sitä metsäsuunnitelmaa käyttäen.

Ainakin muutama vuosi sitten oli SPV-verotuksen kanssa noin. Eikös se nyt ole muuttunut/muuttumassa jatkajan kannalta parempaan suuntaan? En ole niin tarkkaan seurannut, kun omalla kohdalla ei voi enää asiaan vaikuttaa.

Nimimerkki "ensi vuonna viimeinen erä lahjaveroa maksuun"