Rakennemuutos tekee kannattavasta tilakoosta muuttujan eikä vakion.
Aika hyvä raportti tuosta Likvi-systeemin soveltamisen kokemuksista on tässä dokumentissa:
MTT Selvityksiä 111
Marja Manninen, Timo Karhula.
Maatalouden taloussuunnittelun ja seurannan tehostaminen 50s.
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts111.pdf
Lainattuna sieltä, on seuraava kappale erittäin kuvaava, missä mennään investointi- ja harkinnanvaraisissa tuissa:
"Suurten maatilojen, joita Suomessa on viime vuosiin saakka ollut suhteellisen vähän, vähitellen kasvavat investoinnit voivat tulevina vuosina vaikuttaa merkittävästi maatilojen rakennekehitykseen ja mm. investointitukirahojen jakoon. Jos suuria tiloja on hakijoina runsaasti ja niiden investoinneille lasketut tunnusluvut ovat hyviä, rahaa ei välttämättä riitä kaikkien pienten tilojen investointien tukemiseen tai ainakin niiden rahoitus voi viivästyä."
Ongelmalliseksi tulee sellaisten jo ennestään tällä hetkellä melko suuriksi arvioitujen, mutta tulevaisuudessa pieneksi määriteltyjen tilojen kasvu, joilla ei ole sopivasti "Lebensraumia" ympärillään, jos kannattavuusmäärittelyt karkaavat aina korkeammalle ja korkeammalle. Eli tällaisille yksiköille on vain taantuminen ja jäähdyttely vaihtoehtona edessä.
Pikkutilat ovat rahoittaneet investointinsa muilla rahoitusmuodoilla jo pitkään. Ja lopuksi sitten nostavat palkkansa myymällä maansa hyvään hintaan korkotukipäätös taskussa kulkevalle kasvuhakuiselle kollegalle.
Tilannehan vakiintuu tietyllä rakennemuutoksen jälkeisellä tilamäärällä johonkin sellaiseen tasapainoon, jossa kannattavimpien tilojen sukupolvenvaihdokset 25 v välein, noin arviolta, käyttävät nämä harkinnanvaraiset tukikiintiöt kokonaan, siis saman tilan osalta 4 kertaa vuosisadassa. Jollei sitä ennen tehdä jotakin suurremonttia investointitukijärjestelmiin.
-SS-