Varustus metsään
Valvoja: Farmari-ryhmä
Itsellä toimii varusteina husqvarnan saappaat, turva-avohaalarit, pro light pusero, spandex-sormikkaat(viiltosuojallisten hankinta on ollut mielessä), kypäräyhdistelmä(+suojalasit verkon lisäksi, koska sen verkon läpi tulee kuitenkin kaikkein pienimmät purut) ja leveä metsurinvyö jossa vasemmal pinotavarasakset ja oikeal mitta. Näil vehkeil on tullu ihan hyvin pärjättyä.
Kuinka pysyy suojalasit auki näin talvikeleillä,miksei myös syys/kevätkeleillä? Meinaan että meikäläisellä ainakin hiki metsässä,on kesä tai talviJME kirjoitti: kypäräyhdistelmä(+suojalasit verkon lisäksi, koska sen verkon läpi tulee kuitenkin kaikkein pienimmät purut)
-
Peltojenmies
- Luokka: Piikkipyörätrak. 20 hv
- Viestit: 38
- Liittynyt: 23 Tammi 2007, 22:46
- Paikkakunta: Pohjois-Savo
Pikkuvinkki: jos varustevyössä roikkuu sakset ja mitta yms. kamaa niin se saattaa aiheuttaa pelkällä lannevyöllä alaselän kipeytymistä. Ratkaisu tähän on armeija mallinen "rähinäremmi" joka jakaa painoa myös hartian päälle.
Ps. täälläpäin UPM:n hinnat luokkaa naurettavia ? Ei siis mitään oikeaa hintakilpailukykyä.
Ps. täälläpäin UPM:n hinnat luokkaa naurettavia ? Ei siis mitään oikeaa hintakilpailukykyä.
Kuis noissa Stihlin raivurivaljaissa sitten tarkoituksena on juuri painon siirto pois hartioilta? Itellä on varustevyössä leveä selkä osa, tukee alaselkää.Hervast kirjoitti:Pikkuvinkki: jos varustevyössä roikkuu sakset ja mitta yms. kamaa niin se saattaa aiheuttaa pelkällä lannevyöllä alaselän kipeytymistä. Ratkaisu tähän on armeija mallinen "rähinäremmi" joka jakaa painoa myös hartian päälle.
Ps. täälläpäin UPM:n hinnat luokkaa naurettavia ? Ei siis mitään oikeaa hintakilpailukykyä.
Lykkää enää yhtää koivua klapikoneen läpi ennenku vanhat varastot ostettuKaupoi kirjoitti:
Nopeempihan se on viismetrisenä lykkiä klapikoneen läpi...
JOS olisi varmat markkinat lähistölle,ilman muuta klapeiksi. Ei vain ole,kilometrin päässä lähin kauppias joka myy 15€/m3 sekaklapia,kotiin tuotuna
Norjaan oli yritystä myydä puuta mutta laatukriteerit hirvittävän tarkat,pelottaa jos tulee hylkyeriä. Ja välittäjä vaati liian isoa siivua,tiedä sitten olinko ahne vai hän,ehkä tarjontaa on että voi pyytää melkoista välityspalkkiota.
Tästä voi päätellä että UPM maksaa ihan hyvin koivusta
No kai se liika hartiapaino on huono myös raivurivaljaissa. Stihlin komfort vyöt jakavat hyvin sitä sahan painoa koko selän alueelle.Sepe kirjoitti:
Kuis noissa Stihlin raivurivaljaissa sitten tarkoituksena on juuri painon siirto pois hartioilta? Itellä on varustevyössä leveä selkä osa, tukee alaselkää.
Äkkiseltäänhän sitä varusteiden painoa ei metsurivyössä juuri huomaa, mutta voi painaa senverran että alaselkä kipeytyy. Se leveä alaselän tuki voi olla hyvä olemassa, tarkoitin sitä rähinäremmin tapaista lisätueksi normaalivyölle.
Ja en ole nyt kysellyt edes mielenkiinnosta Umpin tarjouksia kun eivät aikaisemminkaan ole päässeet edes lähelle toraenson ja metsäliiton tarjouksia. Lisäksi umpilla ei tällähetkellä ole oikein ammattitaitoisia hakkuumiehiä täälläpäin, metsäliiton ja toran urakoitsijoiden ammattitaitoon uskallan luottaa harvennuksellakin.
Joo, on se hieno homma, että nykyään löytyy kunnon välineet ja kamppeet metsämiehille.
Jätkän uraa aloitellessa metsään mennessä oli sarkalyyssi, sarkahousut, flanelliset alusvaatteet, villahousut ja -paita, talvella päässä tarvittaessa karvalakki alaslasketuilla korvapuuhkilla, kinttaat- sisällä vanttuut ja selässä reppu. Talvella oli mäystimiin passaavat nokalla varustetut nahkasaappaat (isä oli suutari) ja sisällä parit villasukat.
Siinä palstalle hiihtäessä mäystinsuksilla ja sompakepeillä vyollä oli pujotettuna kirves, repussa oli kuorimarauta ja eväät ja kaarisaha poikittain pujotettuna pään yli, että kädet oli vapaana hiihtäessä.
Näillä varustuksilla talvella kaatui tukkipuut, jotka avustettiin hevosmiehen reen pankolle köysien ja kankien avulla - pienemmät nostettiin käsin. Syksyllä oli koottu pinotavara alta pois, jotta viimeisenä oli helpompi ottaa tukit.
Olisi se silloin ollut mahtava tehdä töitä tämän päivän varusteilla ja työkaluilla, nyt ovat nämä asiat hyvällä tolalla, mutta hyviin tukkimetsiin eipä juuri metsurin kannata mennä, koska tukkipalstassa kantohinta on monesti parempi kuin hankintahinta ja automatiikka tekee apteerauksenkin paremmin kuin metsurin mitta ja mittasakset.
Jätkän uraa aloitellessa metsään mennessä oli sarkalyyssi, sarkahousut, flanelliset alusvaatteet, villahousut ja -paita, talvella päässä tarvittaessa karvalakki alaslasketuilla korvapuuhkilla, kinttaat- sisällä vanttuut ja selässä reppu. Talvella oli mäystimiin passaavat nokalla varustetut nahkasaappaat (isä oli suutari) ja sisällä parit villasukat.
Siinä palstalle hiihtäessä mäystinsuksilla ja sompakepeillä vyollä oli pujotettuna kirves, repussa oli kuorimarauta ja eväät ja kaarisaha poikittain pujotettuna pään yli, että kädet oli vapaana hiihtäessä.
Näillä varustuksilla talvella kaatui tukkipuut, jotka avustettiin hevosmiehen reen pankolle köysien ja kankien avulla - pienemmät nostettiin käsin. Syksyllä oli koottu pinotavara alta pois, jotta viimeisenä oli helpompi ottaa tukit.
Olisi se silloin ollut mahtava tehdä töitä tämän päivän varusteilla ja työkaluilla, nyt ovat nämä asiat hyvällä tolalla, mutta hyviin tukkimetsiin eipä juuri metsurin kannata mennä, koska tukkipalstassa kantohinta on monesti parempi kuin hankintahinta ja automatiikka tekee apteerauksenkin paremmin kuin metsurin mitta ja mittasakset.
Välineistä ja varusteista onkin jo aivan hyviä vinkkejä, mutta tässä vielä muutamia yksityiskohtia noin käytännössä tullutta:
- kintaat, oikein hyviä ei ole vielä tullut eteen. Kuivalla kelillä käy monetkin, mutta yleensä metsässä puita käsitellessä kintaat kastuu ensimmäiseksi ja varsinkin lumen aikana, jos pakkasta ei ole tarpeeksi, eli paras keli on -5-15 *C. Hyviä kintaita saattaa kyllä löytyä, mutta eihän niitä raski metsään viedä, koska metsätyö kuluttaa kinttaita ja muitakin kamppeita.
- vyö, jossa koukku ja myös sakset. Liittyy edelliseen sillä, että kintaat eivat likoa läheskään niin paljon, kun koukulla kääntää puuta. Sakset sitten kaverina koukun kanssa, kun kootaan kasoihin.
- vyöhön sitten mitta, kun pitää tietää pituus. Minulla on kyllä mennyt monta mittaa rikki ja poikki - jostakin syystä ne eivät kestä?
Koivukuidun vetelen pilkekoneella polttopuuksi, joten siinä ei mittaa tarvitse, silmämäärällä isot pölkyt lyhyemmäksi, koska jossakin vaiheessa niiden kanssa joutuu kumminkin painimaan.
- kypärässä niskasuoja auttaa varsinkin lumen aikana ja silmäsuoja estää roskien menon silmiin. Metsurin takki on mainio, usein kyllä on päällä haalarit, jossa ei ole ylimääräisiä nappeja eikä renksuja joihin sitten oksat tarttuu.
- metsurin saappaathan ovat verrattomat vaikka ne alussa tuntuu kamuroilta, ne tukee jalkaa ja epätasaisessa metsässä estävät nuljahduksia. Tosin jäisellä kentällä kuitupölli pomppasi pilkkeen teossa jäästä lyöden nilkkaan, jossa kärkisuoja ei ole ja todennäköisesti joku murtuma saattoi tulla, koska on ollut jo pari viikkoa ajeesa ja edelleen vähän kipeä - ei vaan tule mentyä lääkäriin.
- yksi tärkeä kokemus on vaatetuksessa, alla hengittävät alus/väliasut! Onpahan mukava olo vaikka muutoin saattaa vähän kastua ja hiki pääsee ulos! Näihin olen tutustunut lähinnä koira- ja metsästyshommissa, mutta sama pelaa oikeastaan paremmin myös metsurin työssä.
Koirahommissa on tullut laitettua Erätukun (löytyy muitakin myyjiä, mutta koirahommissa tämä nousi esille - ei ole tarkoitus mainostaa)asupaketteja, siellähän saa kylkiäisenä todella mainioita alus-/väliasuja, kun tilaa vaikka goretex-puvun ja mainoksia alkaa olla joka lehdessä.
- kintaat, oikein hyviä ei ole vielä tullut eteen. Kuivalla kelillä käy monetkin, mutta yleensä metsässä puita käsitellessä kintaat kastuu ensimmäiseksi ja varsinkin lumen aikana, jos pakkasta ei ole tarpeeksi, eli paras keli on -5-15 *C. Hyviä kintaita saattaa kyllä löytyä, mutta eihän niitä raski metsään viedä, koska metsätyö kuluttaa kinttaita ja muitakin kamppeita.
- vyö, jossa koukku ja myös sakset. Liittyy edelliseen sillä, että kintaat eivat likoa läheskään niin paljon, kun koukulla kääntää puuta. Sakset sitten kaverina koukun kanssa, kun kootaan kasoihin.
- vyöhön sitten mitta, kun pitää tietää pituus. Minulla on kyllä mennyt monta mittaa rikki ja poikki - jostakin syystä ne eivät kestä?
Koivukuidun vetelen pilkekoneella polttopuuksi, joten siinä ei mittaa tarvitse, silmämäärällä isot pölkyt lyhyemmäksi, koska jossakin vaiheessa niiden kanssa joutuu kumminkin painimaan.
- kypärässä niskasuoja auttaa varsinkin lumen aikana ja silmäsuoja estää roskien menon silmiin. Metsurin takki on mainio, usein kyllä on päällä haalarit, jossa ei ole ylimääräisiä nappeja eikä renksuja joihin sitten oksat tarttuu.
- metsurin saappaathan ovat verrattomat vaikka ne alussa tuntuu kamuroilta, ne tukee jalkaa ja epätasaisessa metsässä estävät nuljahduksia. Tosin jäisellä kentällä kuitupölli pomppasi pilkkeen teossa jäästä lyöden nilkkaan, jossa kärkisuoja ei ole ja todennäköisesti joku murtuma saattoi tulla, koska on ollut jo pari viikkoa ajeesa ja edelleen vähän kipeä - ei vaan tule mentyä lääkäriin.
- yksi tärkeä kokemus on vaatetuksessa, alla hengittävät alus/väliasut! Onpahan mukava olo vaikka muutoin saattaa vähän kastua ja hiki pääsee ulos! Näihin olen tutustunut lähinnä koira- ja metsästyshommissa, mutta sama pelaa oikeastaan paremmin myös metsurin työssä.
Koirahommissa on tullut laitettua Erätukun (löytyy muitakin myyjiä, mutta koirahommissa tämä nousi esille - ei ole tarkoitus mainostaa)asupaketteja, siellähän saa kylkiäisenä todella mainioita alus-/väliasuja, kun tilaa vaikka goretex-puvun ja mainoksia alkaa olla joka lehdessä.