Tuo Wilpon ehdotus tuen määrittelemisestä viljelypinta-alan mukaan ei kestä lähempää tarkastelua. Miten verrattaisiin pitkäaikaisella heinäkesannolla olevaa salaoja- ja sarkapeltoa ? Se ei ole peruste, että salaojapellon viljelemättömänä pitäminen vähentää enemmän ylituotantoa, koska sarkapellonkin voisi salaojittaa ennen kuin sen ottaa takaisin viljelyyn.
Samoin miten kohdellaan esim 25 m leveää pitkää salaojapeltolohkoa, joiden piiriojan puolikas on tukialaa, mutta sitten olisi toinen lohko, jossa on kaksi lyhyempää mutta yhtä leveää sarkaa, ja se keskellä oleva oja ei olisikaan tukikelpoinen sarkaojasäännösten perusteella ?
On myös tiettävästi useimmille selvää, että yli 3 m:n sarkaojat eivät nykyäänkään kuulu tukikelpoiseen alaan, samoin sellaiset poistetaan, joissa kasvaa useamman vuoden kasvanutta roskapuustoa.
Tämä vaatimus siis kuuluu siihen sinänsä oikeudenmukaiseen vaatimukseen, että tukitaso pitäisi sitoa viljelyn intensiivisyyteen eli kunkin tilan saamiin satoihin. Mutta ojitukseen ei sitäkään voi sitoa, koska uskon, että sarkaojitetulta pellolta saa taitava viljelijä tuplasti enemmän kuin leväperäinen ja huolimaton viljelijä salaojapellolta. Ottaa sitten ojat huomioon tai ei.
Näkee, että nuorta tulevaisuususkoista väkeä on täälläkin saitilla kovasti. Röyhkeys ja kopeus on aina tietyllä tavalla paikallaan, mutta onhan se muistettava, että Suomessa rintamaillakin se viljely on kovasti pientä verrattuna Brasilian Etelä-Afrikan, USA:n ja Australian käytäntöihin.
Kun tässä esimerkiksi ehdottaisin, että vapaaehtoisesti Suomessa kaikkinaisista maataloustuista luovuttaisiin kaikki tyynni, saisin varmasti kiperiä katkeransävyisiä kommentteja oman pesän likaamisesta ja kaikkea muuta. Minä siihen sitten kysyisin: "No eikö se salaojitus auttanutkaan niin paljon, että pärjäisit täysin omillasi esim. Uusi-Seelantilaisten kanssa?" Ja perään kysyisin uudelleen: Jos tappio kuitenkin on noin suuri per hehtaari, mitä väliä sillä sitten on, onko se avo-ojassa vai salaojassa ?
-SS-
Sarkaojat
Valvoja: Farmari-ryhmä
-
Murtola_Lasse
- Luokka: >500hv
- Viestit: 1049
- Liittynyt: 17 Joulu 2004, 15:27
- Paikkakunta: Marttila
- Viesti:
Korjaan: Sinussa SS olisi selvää politikon ainestaSS kirjoitti:Tuo Wilpon ehdotus tuen määrittelemisestä viljelypinta-alan mukaan ei kestä lähempää tarkastelua. Miten verrattaisiin pitkäaikaisella heinäkesannolla olevaa salaoja- ja sarkapeltoa ? Se ei ole peruste, että salaojapellon viljelemättömänä pitäminen vähentää enemmän ylituotantoa, koska sarkapellonkin voisi salaojittaa ennen kuin sen ottaa takaisin viljelyyn.
Samoin miten kohdellaan esim 25 m leveää pitkää salaojapeltolohkoa, joiden piiriojan puolikas on tukialaa, mutta sitten olisi toinen lohko, jossa on kaksi lyhyempää mutta yhtä leveää sarkaa, ja se keskellä oleva oja ei olisikaan tukikelpoinen sarkaojasäännösten perusteella ?
On myös tiettävästi useimmille selvää, että yli 3 m:n sarkaojat eivät nykyäänkään kuulu tukikelpoiseen alaan, samoin sellaiset poistetaan, joissa kasvaa useamman vuoden kasvanutta roskapuustoa.
Tämä vaatimus siis kuuluu siihen sinänsä oikeudenmukaiseen vaatimukseen, että tukitaso pitäisi sitoa viljelyn intensiivisyyteen eli kunkin tilan saamiin satoihin. Mutta ojitukseen ei sitäkään voi sitoa, koska uskon, että sarkaojitetulta pellolta saa taitava viljelijä tuplasti enemmän kuin leväperäinen ja huolimaton viljelijä salaojapellolta. Ottaa sitten ojat huomioon tai ei.
Näkee, että nuorta tulevaisuususkoista väkeä on täälläkin saitilla kovasti. Röyhkeys ja kopeus on aina tietyllä tavalla paikallaan, mutta onhan se muistettava, että Suomessa rintamaillakin se viljely on kovasti pientä verrattuna Brasilian Etelä-Afrikan, USA:n ja Australian käytäntöihin.
Kun tässä esimerkiksi ehdottaisin, että vapaaehtoisesti Suomessa kaikkinaisista maataloustuista luovuttaisiin kaikki tyynni, saisin varmasti kiperiä katkeransävyisiä kommentteja oman pesän likaamisesta ja kaikkea muuta. Minä siihen sitten kysyisin: "No eikö se salaojitus auttanutkaan niin paljon, että pärjäisit täysin omillasi esim. Uusi-Seelantilaisten kanssa?" Ja perään kysyisin uudelleen: Jos tappio kuitenkin on noin suuri per hehtaari, mitä väliä sillä sitten on, onko se avo-ojassa vai salaojassa ?
-SS-
Viimeksi muokannut Murtola_Lasse, 14 Heinä 2006, 12:23. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
En ole järjestäytynyt poliittisesti.
Enemmän kuin sarkaojitus, poliittinen kysymys on mm. tukimuotojen jakautuminen eri tukialueilla, pääoman vai viljelyn tuki, näennäisviljelyn realiteetit, sokerijuurikkaan erityisasema, tukien julkisuus ja kovasti noussut maanhaalimisen kiima. Näihin en ota kantaa, koska se olisi poliittista.
-SS-
Enemmän kuin sarkaojitus, poliittinen kysymys on mm. tukimuotojen jakautuminen eri tukialueilla, pääoman vai viljelyn tuki, näennäisviljelyn realiteetit, sokerijuurikkaan erityisasema, tukien julkisuus ja kovasti noussut maanhaalimisen kiima. Näihin en ota kantaa, koska se olisi poliittista.
-SS-
Mielenkiintoinen kannanotto Herra SS:sältä sarkaojista. Ja oman oikeustajuni mukainen, noin suurin piirtein. En lukenut ihan sana sanalta.
Tästä kolumnista tullenee kommentia, että ATH ei ole Oikea Puhdasoppinen Maanviljelijä, kun se tuollaisia kirjoittaa. En ehkä olekaan, otan työn kannalta. .
Tämä "pakkosalaojituksen" tarjoaminen tuli minulle tutuksi jo 60-70 taitteessa, kun paikallinen kansakoulunopettaja kampanjoi ja painosti kuntalaisia salaojitukseen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, koulun kevätjuhlaa myöden. Nimeltä mainiten ja muutenkin hyökkäävästi käytti hän Opettajalle maaseudulla ikiaisesti kuulunutta painoarvoaan asiassa.
Tässä asiassa, niin kuin monessa muussakin, jättäisin itse kuitenkin maanomistajan ja ammattiviljelijän vastuulle sen, että onko tarpeellista ja/tai kannattavaa muuttaa olemassa olevaa ojitusta.
Taloudellinen aspekti on yksi, tarkoituksenmukaisuus on toinen määräävä tekijä, jonka mukaan ratkaisu investointeihin tehdään. Ei niinkään sen vuoksi että doktriini vaatii.
Näin ekonomian tunneilta mieleen jääneenä lisäisin vielä.
Ja lisäksi näillä viljan hinnoilla ei juuri salaojitella. Uusimman näkemäni laskelman mukaan rehuohra tukien ja myyntitulon jälkeen tuo A alueella tappiota keskimäärin n. 45 e tn. Uuden ympäristötuen on laskettu lisäävän tappiolukua. Juurikasmaat ovat olleet oma lukunsa ja niitten tuottokin on ollut sillä tasolla, että salaojitus on ollut hyvinkin järkevää. Pääsääntöisesti onkin salaojakustannus näillä kulmilla siis maksettukin, ei viljalohkon tuotolla, vaan juurikas-tai eläintilillä. Pitkässä juoksussa ei siis saavuteta kestävää taloudellista pohjaa lohkotason tuottolaskelmissa viljalohkoilla. Eikö kannattaisi näin ollen myydä tuottamaton lohko pois tappiota tuottamasta, tai minimoida kustannukset niin, että lohkon tuotto ei ole negatiivinen ja syö kokonaiskannattavuutta, pikemmin kuin lisätä tappiolliseen tulokseen vielä salaojituskustannuskin.
Eli omakohtainen strategiani on ollut muutaman vuoden se, että kun tulee polte investoida peltomaahan, ostan yksiön tai kaksion ja pistän sen vuokralle. Pääoma alkaa tällöin tuottaa heti, eikä tuloksen edessä ole miinusmerkkiä. Yhtälailla tämä vuokratulo voidaan käyttää, niin halutessa, maatalouden investointeihin, erona se, että sijoitetun rahan tuotto on näin suurempi. Parin peltohehtaarin hinnalla voi saada kerrostaloyksiön, joten tämä hetaarisokeus, tai hehtaarikiima, joksi sitä myös mainitaan ihmetyttää. Tosin kulmakunnalla ovatkin ainoita kauppoja tehneet isot eläintilat lannanlevityksen vuoksi ja isot juurikastilat, kun ovat hamunneet juurikkaalle suotuisia maita. On maksettu likimain 20000 e hintoja salaojittamattomista hetaareista pahimmoilleen.
Mieluummin minulle siis 10 vuokralaista kuin 1000 sikaa.
Tästä kolumnista tullenee kommentia, että ATH ei ole Oikea Puhdasoppinen Maanviljelijä, kun se tuollaisia kirjoittaa. En ehkä olekaan, otan työn kannalta. .
Tämä "pakkosalaojituksen" tarjoaminen tuli minulle tutuksi jo 60-70 taitteessa, kun paikallinen kansakoulunopettaja kampanjoi ja painosti kuntalaisia salaojitukseen kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, koulun kevätjuhlaa myöden. Nimeltä mainiten ja muutenkin hyökkäävästi käytti hän Opettajalle maaseudulla ikiaisesti kuulunutta painoarvoaan asiassa.
Tässä asiassa, niin kuin monessa muussakin, jättäisin itse kuitenkin maanomistajan ja ammattiviljelijän vastuulle sen, että onko tarpeellista ja/tai kannattavaa muuttaa olemassa olevaa ojitusta.
Taloudellinen aspekti on yksi, tarkoituksenmukaisuus on toinen määräävä tekijä, jonka mukaan ratkaisu investointeihin tehdään. Ei niinkään sen vuoksi että doktriini vaatii.
Näin ekonomian tunneilta mieleen jääneenä lisäisin vielä.
Ja lisäksi näillä viljan hinnoilla ei juuri salaojitella. Uusimman näkemäni laskelman mukaan rehuohra tukien ja myyntitulon jälkeen tuo A alueella tappiota keskimäärin n. 45 e tn. Uuden ympäristötuen on laskettu lisäävän tappiolukua. Juurikasmaat ovat olleet oma lukunsa ja niitten tuottokin on ollut sillä tasolla, että salaojitus on ollut hyvinkin järkevää. Pääsääntöisesti onkin salaojakustannus näillä kulmilla siis maksettukin, ei viljalohkon tuotolla, vaan juurikas-tai eläintilillä. Pitkässä juoksussa ei siis saavuteta kestävää taloudellista pohjaa lohkotason tuottolaskelmissa viljalohkoilla. Eikö kannattaisi näin ollen myydä tuottamaton lohko pois tappiota tuottamasta, tai minimoida kustannukset niin, että lohkon tuotto ei ole negatiivinen ja syö kokonaiskannattavuutta, pikemmin kuin lisätä tappiolliseen tulokseen vielä salaojituskustannuskin.
Eli omakohtainen strategiani on ollut muutaman vuoden se, että kun tulee polte investoida peltomaahan, ostan yksiön tai kaksion ja pistän sen vuokralle. Pääoma alkaa tällöin tuottaa heti, eikä tuloksen edessä ole miinusmerkkiä. Yhtälailla tämä vuokratulo voidaan käyttää, niin halutessa, maatalouden investointeihin, erona se, että sijoitetun rahan tuotto on näin suurempi. Parin peltohehtaarin hinnalla voi saada kerrostaloyksiön, joten tämä hetaarisokeus, tai hehtaarikiima, joksi sitä myös mainitaan ihmetyttää. Tosin kulmakunnalla ovatkin ainoita kauppoja tehneet isot eläintilat lannanlevityksen vuoksi ja isot juurikastilat, kun ovat hamunneet juurikkaalle suotuisia maita. On maksettu likimain 20000 e hintoja salaojittamattomista hetaareista pahimmoilleen.
Mieluummin minulle siis 10 vuokralaista kuin 1000 sikaa.
-
Rubinjo
- Luokka: >500hv
- Viestit: 2591
- Liittynyt: 17 Tammi 2005, 22:28
- Paikkakunta: Halikko www.toivontila.fi
- Viesti:
ATH ymmärrän täysin taloudellisen näkökantasi ko. asiaan.
Tässä sitten "tunteellinen" puoli:
Ajatellaan asiaa hiukan laajemalla aikavälillä.
Tämänkin päivän viljelijän on ajateltava tulevaisuuteen ja tulevia sukupolvia. Mielestäni on itsekästä ajatella että en tee perusparannustöitä tuotantovälineilleni, koska se on MINUN aikanani kannattamatonta. Itse olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni ja vuokraisännille työstä jonka he ovat aikanaan tehneet tilustensa hyväksi. Eräs tuttava totesi osuvasti kun ihmettelin miksi hän uhraa tuhansia euroja erittäin vaikeitten suonsilmäkkeiden kuivattamiseen pellolta. "Nämä ovat meidän sukupolvemme tehtäviä, (salaojitukset, valtaojien putkitukset, siirtolohkareitten poistamiset yms.) koska esi-isät raivasivat meille pellot."
Asia erikseen on tässä keskustelussa hyvin esiin nouseva VALTAVA näkökulmien ero eri osassa Suomen maata ammattiaan harjoittavien kesken. Se mikä toisista näyttää isolta, hienolta ja hyvältä, voi toisen mielestä olla onnetonta puuhastelua ja näpertelyä.
Tässä sitten "tunteellinen" puoli:
Ajatellaan asiaa hiukan laajemalla aikavälillä.
Tämänkin päivän viljelijän on ajateltava tulevaisuuteen ja tulevia sukupolvia. Mielestäni on itsekästä ajatella että en tee perusparannustöitä tuotantovälineilleni, koska se on MINUN aikanani kannattamatonta. Itse olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni ja vuokraisännille työstä jonka he ovat aikanaan tehneet tilustensa hyväksi. Eräs tuttava totesi osuvasti kun ihmettelin miksi hän uhraa tuhansia euroja erittäin vaikeitten suonsilmäkkeiden kuivattamiseen pellolta. "Nämä ovat meidän sukupolvemme tehtäviä, (salaojitukset, valtaojien putkitukset, siirtolohkareitten poistamiset yms.) koska esi-isät raivasivat meille pellot."
Asia erikseen on tässä keskustelussa hyvin esiin nouseva VALTAVA näkökulmien ero eri osassa Suomen maata ammattiaan harjoittavien kesken. Se mikä toisista näyttää isolta, hienolta ja hyvältä, voi toisen mielestä olla onnetonta puuhastelua ja näpertelyä.
Pistämpä kaikkia ärsyttävää rautalankaa tulemaan hehtaarisokeudesta.
Ostaisinhan minäkin lisää pinta-alaa jos se on taloudellisesti hyväksyttävissä oleva tappio, eikä mikään rökäletappio.
Mutta jos ei laske työlleen palkkaa eikä pääomalle korkoa, eikä ole tuotto-odotuksia, sekä osto tehdään omalla likvidillä rahalla, niin silloin saa 5000 e maksaneen viljapellon maksettua 30 vuodessa, eli pääsee "tienaamaan", kun käyttää lohkotietopankin tunnuslukuja.
Nyt on kuitenkin niin, että 5000 e napsahtaa lainarahana n. 250 e vuosikorko, joka aiheúttaa sen, että tienesti tässäkin asetelmassa on satasen miinuksen puolella, jolloin 30 vuoden päästä onkin laina kasvanut. Jollei "lainaa" rahaa jostain toisesta tulonlähteestä, tiliä ei saa tasan tai plussalle.
Lainaten erästä kuninkaallista suurtilallista Tanskanmaalta; "jokaisen tuotantosuunnan maatilalla pitää olla kannattava".
Tulisiko tähän loppukevennykseksi kirjoittaa jotta:
Tyhjän nyt saa pyytämättäkin.
Ostaisinhan minäkin lisää pinta-alaa jos se on taloudellisesti hyväksyttävissä oleva tappio, eikä mikään rökäletappio.
Mutta jos ei laske työlleen palkkaa eikä pääomalle korkoa, eikä ole tuotto-odotuksia, sekä osto tehdään omalla likvidillä rahalla, niin silloin saa 5000 e maksaneen viljapellon maksettua 30 vuodessa, eli pääsee "tienaamaan", kun käyttää lohkotietopankin tunnuslukuja.
Nyt on kuitenkin niin, että 5000 e napsahtaa lainarahana n. 250 e vuosikorko, joka aiheúttaa sen, että tienesti tässäkin asetelmassa on satasen miinuksen puolella, jolloin 30 vuoden päästä onkin laina kasvanut. Jollei "lainaa" rahaa jostain toisesta tulonlähteestä, tiliä ei saa tasan tai plussalle.
Lainaten erästä kuninkaallista suurtilallista Tanskanmaalta; "jokaisen tuotantosuunnan maatilalla pitää olla kannattava".
Tulisiko tähän loppukevennykseksi kirjoittaa jotta:
Tyhjän nyt saa pyytämättäkin.