Re: SPV kauppa
Lähetetty: 13 Tammi 2009, 12:17
Tilakaupoista on nyt reilu 5 vuotta ja seuraavat asiat tekisin toisin;
Maksoin kaupoista reilusti lahjaveroa, jonka määrää pienentäisin! Tosin lahjaverokäytäntö on muutoinkin helpottunut vuoden 2003. Sadon arvolla olisin ainakin kikkaillut. Kauppamme tehtiin keskellä vuotta ja sadon omistaja oli hieman avoin. Isä kuitenkin otti kuluneen vuoden sadon itselleen. Jos olisi tuolloin ymmärtänyt, olisin ottanut sadon itselleni ja maksanut tilasta tämän verran korkeamman hinnan. Lahjaveron osuus olisi pienentynyt ja vanhemmat saaneet enemmän rahaa!
Syytingit ovat kyseenalaisia - Itselläni on hyvät suhteet vanhempiin, mutta silti syytinki on pienoinen taakka! Vanhemmat eivät asu maatilalla, mutta he ovat jättäneet ns. takaoven itselleen auki. Aina pienissä kinasteluissa huomautellaan asumisoikeudesta. Samoin jos heille sattuu tapahtumaan jotain, on hoitopaikka helposti pojan talous, johon jo valmis syytinki kohdistuu!
Metsän hallintaoikeus on kaikista kurjin! Itselläni on tilanne, jossa omistan kaiken metsän, mutta isosällä on osaan metsistä hallintaoikeus. Tuo metsän hallintaoikeus on kaikille hieman harmaa alue. Siitä ei ole olemassa lakia, vaan koko homma pohjautuu ohjeistuksiin, joita kukin tulkitsee tavallaan, eikä kukaan osaa sanoa niihin tarkasti mitään! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken metsään liittyvän voisi tehdä kuinka haluaa. Päinvastoin täytyy miettiä asioiden eri tulkintamuotoja esim. verottajan silmin, miten hän asiat näkisi. Metsää saisi kuitenkin hakata vain vuoden kasvun verran ja rahat ohjautuvat metsän haltijalle. Etenkin tilanteessa, jossa metsän hoitoa on jo ennalta laiminlyöty, on metsien kuntoon saattaminen hidasta ja rahat menevät vielä omasta näkökulmasta väärään osoitteeseen. Rahoja ei ole tiedossa tulevaisuudessa edes perintönä, koska isä on oman tilakaupan yhteydessä luopunut kirjallisesti perintöosuudestaan ja isän sisar puolestaan perso rahalle!
Suunnittelin jossain vaiheessa jopa vuokraavani tuon hallintaoikeuden, mutta pelko veronkiertosyytteistä sai luopumaan suunnitelmista. Ostohinta on taas vaikea määrittää, jotta kaikki tahot viranomaisia myöden olisivat siihen tyytyväisiä. Kaiken viimeistelee vielä se, että hallintaoikeus syö tilakaupan yhteydessä metsältä arvon täysin pois. Tuo on toisaalta hyvä asia, esim. lahjaveron pienentymisen näkökulmasta, mutta kun isoisästä joskus aika jättää ja saan kyseisen osan metsää käyttööni, ei sillä ole minkäänlaista metsävähennyspohjaa! 120 hehtaarin alalta vähennyspohjan arvo on yhteensä 2000 euroa, josta saa vähentää mitä, puolet?
Muutoinkin tilakauppamme oli poikkeuksellinen, eikä vastaavasta ollut minkäänlaista ennakkotapausta. Tästä syystä esikauppakirjat tahtoivat vanhentua esim. verottajalla, ja kauppojen kiinnilyömisessä tuli todella kiire! Kauppajärjestely oli sellainen, että ostan tilan kerralla, mutta maksan vain puolet! Puolet kauppahinnasta oli siis tavallista korkotuettua pankkilainaa, puolet vain nimellistä (korotonta) lainaa suoraan vanhemmilta, jota ei siis maksettu lainkaan kaupanteon yhteydessä...
Maksoin kaupoista reilusti lahjaveroa, jonka määrää pienentäisin! Tosin lahjaverokäytäntö on muutoinkin helpottunut vuoden 2003. Sadon arvolla olisin ainakin kikkaillut. Kauppamme tehtiin keskellä vuotta ja sadon omistaja oli hieman avoin. Isä kuitenkin otti kuluneen vuoden sadon itselleen. Jos olisi tuolloin ymmärtänyt, olisin ottanut sadon itselleni ja maksanut tilasta tämän verran korkeamman hinnan. Lahjaveron osuus olisi pienentynyt ja vanhemmat saaneet enemmän rahaa!
Syytingit ovat kyseenalaisia - Itselläni on hyvät suhteet vanhempiin, mutta silti syytinki on pienoinen taakka! Vanhemmat eivät asu maatilalla, mutta he ovat jättäneet ns. takaoven itselleen auki. Aina pienissä kinasteluissa huomautellaan asumisoikeudesta. Samoin jos heille sattuu tapahtumaan jotain, on hoitopaikka helposti pojan talous, johon jo valmis syytinki kohdistuu!
Metsän hallintaoikeus on kaikista kurjin! Itselläni on tilanne, jossa omistan kaiken metsän, mutta isosällä on osaan metsistä hallintaoikeus. Tuo metsän hallintaoikeus on kaikille hieman harmaa alue. Siitä ei ole olemassa lakia, vaan koko homma pohjautuu ohjeistuksiin, joita kukin tulkitsee tavallaan, eikä kukaan osaa sanoa niihin tarkasti mitään! Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaiken metsään liittyvän voisi tehdä kuinka haluaa. Päinvastoin täytyy miettiä asioiden eri tulkintamuotoja esim. verottajan silmin, miten hän asiat näkisi. Metsää saisi kuitenkin hakata vain vuoden kasvun verran ja rahat ohjautuvat metsän haltijalle. Etenkin tilanteessa, jossa metsän hoitoa on jo ennalta laiminlyöty, on metsien kuntoon saattaminen hidasta ja rahat menevät vielä omasta näkökulmasta väärään osoitteeseen. Rahoja ei ole tiedossa tulevaisuudessa edes perintönä, koska isä on oman tilakaupan yhteydessä luopunut kirjallisesti perintöosuudestaan ja isän sisar puolestaan perso rahalle!
Suunnittelin jossain vaiheessa jopa vuokraavani tuon hallintaoikeuden, mutta pelko veronkiertosyytteistä sai luopumaan suunnitelmista. Ostohinta on taas vaikea määrittää, jotta kaikki tahot viranomaisia myöden olisivat siihen tyytyväisiä. Kaiken viimeistelee vielä se, että hallintaoikeus syö tilakaupan yhteydessä metsältä arvon täysin pois. Tuo on toisaalta hyvä asia, esim. lahjaveron pienentymisen näkökulmasta, mutta kun isoisästä joskus aika jättää ja saan kyseisen osan metsää käyttööni, ei sillä ole minkäänlaista metsävähennyspohjaa! 120 hehtaarin alalta vähennyspohjan arvo on yhteensä 2000 euroa, josta saa vähentää mitä, puolet?
Muutoinkin tilakauppamme oli poikkeuksellinen, eikä vastaavasta ollut minkäänlaista ennakkotapausta. Tästä syystä esikauppakirjat tahtoivat vanhentua esim. verottajalla, ja kauppojen kiinnilyömisessä tuli todella kiire! Kauppajärjestely oli sellainen, että ostan tilan kerralla, mutta maksan vain puolet! Puolet kauppahinnasta oli siis tavallista korkotuettua pankkilainaa, puolet vain nimellistä (korotonta) lainaa suoraan vanhemmilta, jota ei siis maksettu lainkaan kaupanteon yhteydessä...