-= Maatalous Foorum =-

Make kirjoitti: Täälläpäin suunnilleen kaikki myytävä maa tulee julkiseen myyntiin. Ensin jätetään tarjoukset ja sitten parhaat tarjoajat pääsevät muutamaan kertaan korjaamaan tarjoustaan.
Naapurustosta eräs isäntä ehti kerätä suunnilleen 80 ha, eikä ollut jatkajaa. Tila myytiin kahdelle.

Tämä on reilua kaupankäyntiä. Tällä tavalla se pitäisikin mennä. Pääsee vähän kauempaakin tekemään tarjouksia ja mitään ei myydä tiskin alta. Meilläpäin ei tätä myytävää vaan tule niin kovin usein.

kylmis kirjoitti:

Make kirjoitti: Täälläpäin suunnilleen kaikki myytävä maa tulee julkiseen myyntiin. Ensin jätetään tarjoukset ja sitten parhaat tarjoajat pääsevät muutamaan kertaan korjaamaan tarjoustaan.
Naapurustosta eräs isäntä ehti kerätä suunnilleen 80 ha, eikä ollut jatkajaa. Tila myytiin kahdelle.

Tämä on reilua kaupankäyntiä. Tällä tavalla se pitäisikin mennä. Pääsee vähän kauempaakin tekemään tarjouksia ja mitään ei myydä tiskin alta. Meilläpäin ei tätä myytävää vaan tule niin kovin usein.

Harvassa paikassa toimitaan tällä tavalla, menee lähinnä tutun kauppana, pärstäkertoimen mukaan.

kylmis kirjoitti:

Make kirjoitti: Täälläpäin suunnilleen kaikki myytävä maa tulee julkiseen myyntiin. Ensin jätetään tarjoukset ja sitten parhaat tarjoajat pääsevät muutamaan kertaan korjaamaan tarjoustaan.
Naapurustosta eräs isäntä ehti kerätä suunnilleen 80 ha, eikä ollut jatkajaa. Tila myytiin kahdelle.

Tämä on reilua kaupankäyntiä. Tällä tavalla se pitäisikin mennä. Pääsee vähän kauempaakin tekemään tarjouksia ja mitään ei myydä tiskin alta. Meilläpäin ei tätä myytävää vaan tule niin kovin usein.

Toi just ei oo reilua kaupankäyntiä, vaan huutokauppaa jossa korottaja ei tiedä korottaako omaa tarjoustaan. (Tiedän tapauksen jossa ostaja ei tienny oliko toista tarjoajaa olemassakaan.) Tarjousten mukaan myytäessä korkeimman (tai myyjän mielestä parhaan) tarjouksen kuuluis voittaa, jos puhutaan reilusta kaupankäynnistä. Jos kerran hintaa aletaan vedättämään miksei heti aleta myymään huutokaupalla silmätysten?
Miks muuten maakauppoihin suhtaudutaan siten että maa olis jotenkin kaikkien oikeutettua ostaa? Kauppa on myös silloin täysin reilu, jos kaksi ihmistä sopivat kaupan keskenään muille huutelematta.

Rubinjo kirjoitti:

kylmis kirjoitti:

Make kirjoitti: Täälläpäin suunnilleen kaikki myytävä maa tulee julkiseen myyntiin. Ensin jätetään tarjoukset ja sitten parhaat tarjoajat pääsevät muutamaan kertaan korjaamaan tarjoustaan.
Naapurustosta eräs isäntä ehti kerätä suunnilleen 80 ha, eikä ollut jatkajaa. Tila myytiin kahdelle.

Tämä on reilua kaupankäyntiä. Tällä tavalla se pitäisikin mennä. Pääsee vähän kauempaakin tekemään tarjouksia ja mitään ei myydä tiskin alta. Meilläpäin ei tätä myytävää vaan tule niin kovin usein.

Toi just ei oo reilua kaupankäyntiä, vaan huutokauppaa jossa korottaja ei tiedä korottaako omaa tarjoustaan. (Tiedän tapauksen jossa ostaja ei tienny oliko toista tarjoajaa olemassakaan.) Tarjousten mukaan myytäessä korkeimman (tai myyjän mielestä parhaan) tarjouksen kuuluis voittaa, jos puhutaan reilusta kaupankäynnistä. Jos kerran hintaa aletaan vedättämään miksei heti aleta myymään huutokaupalla silmätysten?
Miks muuten maakauppoihin suhtaudutaan siten että maa olis jotenkin kaikkien oikeutettua ostaa? Kauppa on myös silloin täysin reilu, jos kaksi ihmistä sopivat kaupan keskenään muille huutelematta.

Ehkä se reiluus on katsojan silmässä. Se tuntuu reilulta kun pääsee mukaan antamaan oman tarjouksensa. Kahden kauppa on taas semmoinen harmistuksen paikka, että pahus sentään, kun minäkin olisin voinut tarjota jotain, mutta kun ei huolittu mukaan. Lopun viimein vähän makuasioita. Ei oo tarkoitus tulla Rubinjon kauppojen väliin

Reilua on kai lähinnä se että omistaja (=myyjä) päättää mitä mailleen tekee. Riippuu tietysti mitä talousjärjestelmää kannattaa

kylmis kirjoitti:Ehkä se reiluus on katsojan silmässä. Se tuntuu reilulta kun pääsee mukaan antamaan oman tarjouksensa. Kahden kauppa on taas semmoinen harmistuksen paikka, että pahus sentään, kun minäkin olisin voinut tarjota jotain, mutta kun ei huolittu mukaan. Lopun viimein vähän makuasioita. Ei oo tarkoitus tulla Rubinjon kauppojen väliin

Reilua ja reilua, riippuu tapauksesta. Jos myytävät pellot jonkun omistamien peltojen keskellä pieninä tilkkuina ja kilpailu pelloista kovaa,mielestäni reilua myydä hiljaa kahden kauppana. Myyjä sanoo hinnan ja ostaja maksaa,sillä siisti. Ellei ostajalla ole halua ostaa,julkinen kaupankäynti peliin. Tällöin markkinat määrää hinnan ja peltolohkoista tulee repaleisia paloja siellä täällä

JOS myytävät alueet reilumpia,sanotaan vaikkapa 5ha lohkossaan,silloin kaupankäynti voisi olla julkista samantien. Näillä nurkilla noin isoja lohkoja harvoin myynnissä,ne myytävät pellot niitä pikkutilkkuja aareista ylöspäin ja ne pitäs myydä ehdottomasti sopukaupoilla kenelle maat sopii...

Kummallakin kauppatavalla ostettu sekä hävitty peltokauppoja,siis sekä avoimessa tarjouskilpailussa että sopukaupalla,eikä pskaa makua ole jäänyt kuin yhestä kaupasta. Myyjä oli halukas myymään sopukaupalla kahdelle kenelle maat parhaiten sopi ts. rajanaapureille. Toiselle ostajalle ei kauppatapa sopinut ts. halus kaiken Hinta nousi vaikka ostajia vain kaksi ...

Iso juttu on isosti velkaa ottaneelle ja työmääränsä yläkanttiin mitoittaneelle kaikelainen elämäntragedia.

On eroja ja on sairastumisia ja vammautumisia. Kyllä tarttis maatalousyrittäjänkin uskoa, että ne kannattavuuslaskelmat ovat ihan todellisia silloin. Meinaan vaan, että pitää yrityksen kestää palkat ja poistot jne. ilman että omistaja tai joku perheenjäsen tekee mukana hommia.

En nyt yritä mustamaalata vaikka sen käsityksen helposti jutuistani saa, mutta kun on kokemusta noista. Omalla tilalla tehdään työt palkkavoimin ja isäntä on ennenaikainen eläkkeennauttija ja enemmänkin oloneuvos. Jos olisi tullut hulluteltua investoinneissa varsinkin peltomaan hankinnassa, olisi mennyt kaikki vasaran alle. Nyt tila pysyy suvussa ja seurava polvi voi halutessaan koittaa siipiään vuorostaan.

Ja noista kuvitelluista hyvistä kauppatavoista. Niitä ei ole. Pisnes on pisnes ja Mooses on Mooses. Thats it.

Rubinjo kirjoitti:

kylmis kirjoitti:

Make kirjoitti: Täälläpäin suunnilleen kaikki myytävä maa tulee julkiseen myyntiin. Ensin jätetään tarjoukset ja sitten parhaat tarjoajat pääsevät muutamaan kertaan korjaamaan tarjoustaan.
Naapurustosta eräs isäntä ehti kerätä suunnilleen 80 ha, eikä ollut jatkajaa. Tila myytiin kahdelle.

Tämä on reilua kaupankäyntiä. Tällä tavalla se pitäisikin mennä. Pääsee vähän kauempaakin tekemään tarjouksia ja mitään ei myydä tiskin alta. Meilläpäin ei tätä myytävää vaan tule niin kovin usein.

Toi just ei oo reilua kaupankäyntiä, vaan huutokauppaa jossa korottaja ei tiedä korottaako omaa tarjoustaan. (Tiedän tapauksen jossa ostaja ei tienny oliko toista tarjoajaa olemassakaan.) Tarjousten mukaan myytäessä korkeimman (tai myyjän mielestä parhaan) tarjouksen kuuluis voittaa, jos puhutaan reilusta kaupankäynnistä. Jos kerran hintaa aletaan vedättämään miksei heti aleta myymään huutokaupalla silmätysten?
Miks muuten maakauppoihin suhtaudutaan siten että maa olis jotenkin kaikkien oikeutettua ostaa? Kauppa on myös silloin täysin reilu, jos kaksi ihmistä sopivat kaupan keskenään muille huutelematta.

Omalle kohdalle on osunut tuollainen "korotuskusetus". Kysymyksessä oli vuokratarjouskilpailu. Asiaa hoitanut henkilö soitti useampaan kertaan ja kertoi kuinka paljon se "toinen" on taas korottanut tarjousta. Lopulta hinta meni poskettomaksi ja luovutin. Keväällä paljastui kenelle maat oli mennyt. Menin rohkeasti kysymään paljonko vuokraaja oli maksanut hehtaarilta. Siinä vaiheessa selvisi että "asioidenhoitohenkilö" oli kysynyt suoraan ko. isännältä kiinnostaako vuokrata maata, ja esittänyt hehtaarihinnaksi 150e vähemmän kuin minun olisi pitänyt maksaa jotta olisin pysynyt mukana kilpailussa.

ATH kirjoitti:Ja noista kuvitelluista hyvistä kauppatavoista. Niitä ei ole. Pisnes on pisnes ja Mooses on Mooses. Thats it.

Noinhan se menee. Jos on ns. kusetus-/korotus-/vedätyslinja on myyjä luultavimmin varautunut henkisesti etukäteen kauppatavan seurauksena v**maisen miehen maineeseen, ellei sitä ole jo ennestään.
Onneksi Suomessa saa vielä pääsääntöiseti päättää itse, kelle myy ja millä hinnalla.

Juu tuosta maan hinnasta: on mielestäni hyvä, että osakekeinottelulla tai elämäntyöllään rikastuneet ovat tulleet mukaan maakauppoihin ostajapuolelle, aivan liian paljon on semmoista vanhojen amerikkalaisten lännenelokuvien tyyliä, että kun nyt ollaan kerätty jo kaikki muut pelinappulat tässä aukealla, et sääs sit annat ne mulle kun et sitten saa muille myydä.

Painostusta ja sanelua.

Tämä osto- ja myynninrajoituslaki siis meillä on jo kerran ollut ihan "aikuisten oikeasti", nuoremmat nykyviljelijät eivät vaan sitä tajua !

Aika monen maankerääjän vauhti täällä rintamailla hidastui siihen kun tämä "laki oikeudesta ostaa maatalousmaata" de facto kumottiin EU:n tullessa. Silloin ryntäsivät kaupunkien raharikkaat hankkimaan kokonaisia tiloja itselleen ja lisämaakauppa piristyi.

Joensuun kartanon isäntä ostaa selvällä rahalla, ihan sama, millä tavalla se on hankittu, rahaa se on ja tuo hyvinvointia tilkkunsa myyjälle. Suur-Salo tarvitsee myös tonttimaata, siihen saumaan Joensuun kartanon nuori isäntä tekikin hyvät kaupat silloin aikanaan.

Aika vähän monen perinteisenkään suuren viljatilan isännät niitä veroäyrejä paljonkaan keräävät itse tilastaan: yksi on jonkin maatalousjärjestön korkeapalkkainen viskaali, joku toinen on maatalousalan keskusliikkeiden ja rehutehtaiden päälliköitä, kolmas on tuottajien teurastamoiden tai munapakkaamoiden pomo, tai neljäs aikanaan kunnanvirassa rikastunut. Yhtä kaikki, jonkun vakuutusyhtiökonsernin miljoonapomo siis voi alkaa yhtä kunnioitetuksi sivutoimiviljelijäksi tilan ostettuaan selvällä setelirahalla, eikö niin ?

Usein nykyiset nuoret sukupolvenvaihdosviljelijät tilan saatuaan, lähes ilmaisine irtaimistoineen jne, varsinkin ison eläinyksikön lopetettuaan, ovat niin ähkytunkutäynnä sitä rahaa lainojen vapaavuosineen ja korkotukineen, että lisämaan ostopolte olisi kova. Ja sitten onkin vastassa markkinahintataso, joka ei olekaan tonneja vaan kymppitonneja hehtaarilta !

Haaveillaan jopa mennen ajan loistosta maataloudessa, kuninkaallisen rälssin asemasta, uudesta sukunimestä ja aateliskartanon näköispainoksesta. Kukapa ei täälaisesta haaveilisi, jos yhteiskunta maksaisi ja vieläpä säännöstelisi myyjien toiminnan tähän tavoitteeseen sopivaksi.

-SS-

SS kirjoitti:
Haaveillaan jopa mennen ajan loistosta maataloudessa, kuninkaallisen rälssin asemasta, uudesta sukunimestä ja aateliskartanon näköispainoksesta. Kukapa ei täälaisesta haaveilisi,
-SS-

No ei varmasti kukaan nykymaanviljelijä. Paitsi ehkä em. sivutoimiviljelijä.

Vanhat kartanotilat ovat arvossaan juurikin "uuden rahan" niillä spekuloiman sosiaalisen arvonnousun ja miksei virkistyskäytönkin vuoksi. Vanhalla rahallahan tilukset monasti ovat jo olleetkin kotvan aikaa.

Aika hauska tuo SSn lista noista "virkamiestaloista" ja niiden omistajista. Taitaa olla omassa suvussa koko lueteltu repertuaari, ja vielä osa Salon suunnallakin. Itse olen jäänyt "mökin äijäksi" näiden "harrasteviljelijöiden" rinnalla, kun ei ole jäsenyyttä edes rappariloosiin.

Tässäkohden on hyvä palauttaa mieliin, että suurin maanviljelijä ja tukien saaja EU:ssa (miljardeja euroja) on Kunigatar Elisabeth. Tukimäärä taitaa olla oman arvion mukaan samaa luokkaa kuin koko Suomen EU-maataloustuki. Siinä on ökytilallsen mallia maanahneille Suomessakin.

SS kirjoitti:Juu tuosta maan hinnasta: on mielestäni hyvä, että osakekeinottelulla tai elämäntyöllään rikastuneet ovat tulleet mukaan maakauppoihin ostajapuolelle, aivan liian paljon on semmoista vanhojen amerikkalaisten lännenelokuvien tyyliä, että kun nyt ollaan kerätty jo kaikki muut pelinappulat tässä aukealla, et sääs sit annat ne mulle kun et sitten saa muille myydä.

Painostusta ja sanelua.

Tämä osto- ja myynninrajoituslaki siis meillä on jo kerran ollut ihan "aikuisten oikeasti", nuoremmat nykyviljelijät eivät vaan sitä tajua !

Aika monen maankerääjän vauhti täällä rintamailla hidastui siihen kun tämä "laki oikeudesta ostaa maatalousmaata" de facto kumottiin EU:n tullessa. Silloin ryntäsivät kaupunkien raharikkaat hankkimaan kokonaisia tiloja itselleen ja lisämaakauppa piristyi.

Joensuun kartanon isäntä ostaa selvällä rahalla, ihan sama, millä tavalla se on hankittu, rahaa se on ja tuo hyvinvointia tilkkunsa myyjälle. Suur-Salo tarvitsee myös tonttimaata, siihen saumaan Joensuun kartanon nuori isäntä tekikin hyvät kaupat silloin aikanaan.

Aika vähän monen perinteisenkään suuren viljatilan isännät niitä veroäyrejä paljonkaan keräävät itse tilastaan: yksi on jonkin maatalousjärjestön korkeapalkkainen viskaali, joku toinen on maatalousalan keskusliikkeiden ja rehutehtaiden päälliköitä, kolmas on tuottajien teurastamoiden tai munapakkaamoiden pomo, tai neljäs aikanaan kunnanvirassa rikastunut. Yhtä kaikki, jonkun vakuutusyhtiökonsernin miljoonapomo siis voi alkaa yhtä kunnioitetuksi sivutoimiviljelijäksi tilan ostettuaan selvällä setelirahalla, eikö niin ?

Usein nykyiset nuoret sukupolvenvaihdosviljelijät tilan saatuaan, lähes ilmaisine irtaimistoineen jne, varsinkin ison eläinyksikön lopetettuaan, ovat niin ähkytunkutäynnä sitä rahaa lainojen vapaavuosineen ja korkotukineen, että lisämaan ostopolte olisi kova. Ja sitten onkin vastassa markkinahintataso, joka ei olekaan tonneja vaan kymppitonneja hehtaarilta !

Haaveillaan jopa mennen ajan loistosta maataloudessa, kuninkaallisen rälssin asemasta, uudesta sukunimestä ja aateliskartanon näköispainoksesta. Kukapa ei täälaisesta haaveilisi, jos yhteiskunta maksaisi ja vieläpä säännöstelisi myyjien toiminnan tähän tavoitteeseen sopivaksi.

-SS-

Tällaiset rahamiehet (kuten Joensuun kartanon isäntä) tekevät melkoisen kulttuuriteon kun ne säilyttävät ja korjaavat tiloihin kuuluvat rakennukset ja lisäksi pitävät tilat yhtenäisinä ja viljeltyinä. Mittavan rakennuskannan kunnossapitäminen on melko kallista

jarre55 kirjoitti:Oletteko laskeneet kannattavuutta? Oikein rehellisesti?

Min hallinnassa olleet 36 HA on vienyt aikaa 159 tuntia , 12,60 jäänyt tuntihinnaksi.
Kannattavuuskerroin oli 81.

claas58 kirjoitti:Tällaiset rahamiehet (kuten Joensuun kartanon isäntä) tekevät melkoisen kulttuuriteon kun ne säilyttävät ja korjaavat tiloihin kuuluvat rakennukset ja lisäksi pitävät tilat yhtenäisinä ja viljeltyinä. Mittavan rakennuskannan kunnossapitäminen on melko kallista

Samaa mieltä. Ilmeisesti (ainaki kuvista päätellen) siellä on tehty tod. paljon ja isolla rahalla entistämistä. Lähes kaikki rakennukset on käyty läpi. Oiskohan kellään muulla suomalaisella ollu halua JA rahkeita moiseen suurtyöhön? Ne ei oo kun räystäslautarahoja mitä tollanen 300+1000 ha tila tuottaa, verrattuna sihen mitä sen rakennuksiin on laitettu viime vuosina. Et kannattavuus voi olla hiukka heikoilla.