-= Maatalous Foorum =-

kesäheinä kirjoitti:Sitten seuraava kysymys, onko netistä jostain katsottavissa, että mistä löytyisi lähin teurastamo, tai yleensäkin teurastamot suomessa?

Peikko kirjoitti:Tällä hetkellä fiilikset itsellä kallistuu vahvasti tuonne lampaiden puolelle. Ja luomuna

Etsi mieluummin yhteyksiä muihin lampureihin. Ovat hyvin verkostoituneita ja sillä puolella näyttää olevan terve henki eli neuvovat aloittavia. Muutama tutustumiskäynti eri tiloille avartaa varmasti paljon käsityksiäsi alasta ja mahdollisuuksistasi sillä saralla.

Eikös Agronetin puolella ainaki landehandella oo tollanen luomulammastila? Sieltä saa varmasti jonku mielipiteen asiaan

Astral kirjoitti:Eikös Agronetin puolella ainaki landehandella oo tollanen luomulammastila? Sieltä saa varmasti jonku mielipiteen asiaan

Ja Petrillä.

kesäheinä kirjoitti:Ja en tiedä, olenko tuota riittävän selvästi aiemmin ilmaissut, mutta koko jutun tarkoituksena on siis toteuttaa tuo elämänmuutos ihan _omalla_rahalla, ei pankin lainoilla. Eli, vaikka kaikki pahimmat skenaariot totutuisivat, ja hommasta tulisi pelkästään tappiota, ei siihen maailma kaatuisi. Joutuisin pahimmillaankin vain aloittamaan tuon varallisuuden kartuttamisen alusta. Että ehkä tuon "pienen" riskin vuoksi uskallan olla vähän positiivinenkin.

Tuo oli oikein mukava kuulla noin selvästi. Lähtokohta ja asenne rahaan on ihan sopiva kokeilla, pärjääkö.

Ja samalla kun pohdit pisnissuunitelmaasi ja verkostoidut, alat tekemään "virallista" tuttavuutta tulevan tilasi tai tilojesi kanssa. Tietosi todennäköiseti jonkin ajan kuluttua ostamastasi tilasta kun olivat pikkuisen hatarat... Joko otat jo nyt kunnolla vaarin Rubinjon neuvosta hankkia asiantuntija-apua tai kyselet itse alkutietoja. Tämä on ihan oman selustan varmistusta yllätysten varalta eikä suinkaan vainoharhaisuutta tms. Ja samalla saat hyödyllistä tietoa. Asiansa osaava neuvoja saattaa tehdä samat asiat toiseen kertaa ja laskuttaa sinua niistä. Seuraavien virkahenkilöiden aika on ikävän arvokasta, mutta heiltä saa myös sen arvoista tietoa. Joskus huomattavasti arvokkaampaakin. Jos omat tietosi ja tilan nykyiseltä omistajalta/jilta saamasi tiedot poikkeavat paljon virallisista rekistereistä löytyvien tietojen kanssa, saatta olla ongelmia tiedossa.

Ensin kysyt vähintää seuraavia tietoja isäpuoleltasi, jos et jo tiedä. Kuinka suuri tila tai tilat on, missä ne sijaitsevat (hommaat alueen peruskartalehden ja pyydät häntä näyttämään ne siltä), millainen tilan metsä hänen mielestään on, ovatko tilat jonkin lainan vakuutena, onko hän antanut luvan käytää tai vuokrannut maita jollekin maaseutumatkailuyrittäjälle, metsästysseuralle, moottorikelkkailijoille yms. Maatilan kokonaisuus voi muodostua useasta erillisestä tilasta. Sinun pitäisi saada selville vähintään tilan tai tilojen nimi, kylä ja kunta tai rekisterinumerot.

Seuraavaksi soitat tai menet käymään siihen maanmittauslaitoksen toimipisteeseen, joka hoitaa sen kunnan asioita, jossa tuleva tilasi sijaitsee. Pyydät kiinteistörekisterin tietoja, joista käy ilmi mm. tilojen rasitteet (=joku saa käyttää tilan maita tai saa kulkea niiden läpi) ja tilojen oikeudet, mm. tieoikeus (=mitä reittiä kyseiselle tilalle saa kulkea ja kuinka leveää väylää pitkin). Kannattaa pyytää myös kartta, jossa näkyy tilojen rajapyykit ja niiden numerot sekä myös lähellä olevat muut rajapyykkit ja niiden numerot. Sitten kävelylle metsään ja haet ne tai pyydät isäpuolesi kaveriksi ja tarkistat täsmääkö maanmittauslaitoksen kartan rajapyykkien numerointi niiden rajamerkkien kanssa, jotka hänen mielestään ovat tilan rajapyykit.

Kannattaa vierailla myös käräjäoikeudessa ja kysyä kenen nimiin tilat on lainhuudettu sekä onko tiloihin liittyviä panttauksia, kirjattuja vuokrasopimuksia tai muita merkintöjä.

Kiitos ja kumarrus taas vastauksista, etenkin tuosta vinkistä kysellä tuolla agronetin puolella! Täytyykin alkaa rekisteröitymään sinne ja utelemaan sielläkin. Ja Pasille kiitos nuista konkreettisista vinkeistä, mitä voisin alkaa seuraavaksi selvittelemään!

Kyllä minulla on itse asiassa tiedossakin tuolta alueelta parikin lampuria. Pitäisi kai vain rohkaista mielensä, ja mennä jututtamaan aiheesta. Hirvittää vain jo valmiiksi, miten makeat naurut tulen saamaan. Ovat tällaisia oikein kunnon "vanhan kansan maajusseja" jos noin voi sanoa. Ja minä taas.. niin. Ikäni ja ulkoisen olemuksen puolesta sellainen ei ehkä ihan_niin_tyypillinen maajussiksi aikova. Noh, onneksi noihin jatkuviin ennakkoluuloihin ja oman pätevyytensä todistelemiseen olen tottunut jo tässä nykyisessä yrityksessä. En ole tälläkään alalla se ihan perinteisin edustaja.

Tuota olen itsekin monesti ihmetellyt, mitä Astral sanoi, että kaikki maanviljelijät jatkuvasti vain haukkuvat omaa elinkeinoaan ja valittavat. Miksei tosiaan voi olla ylpeä siitä, mitä työkseen tekee, kun itse on kuitenkin jokainen leipänsä valinnut? Itse en ylpeile tämän hetkisellä työlläni, ja pas****han se oikeasti on, mutta jos joku siitä minulta kyselee tai on kiinnostunut, en minä siitä valita, tai sanon ettei tämä kannata tai ettei tällä elä. Mutta ehkä tuossa tosiaan on pointtina se, ettei haluta lisätä alan kilpailua tai mahdollisesti kannustaa ketään alalle? Itse olen sitä mieltä, että ainakin tällä omalla alalla kilpailu on vain hyvästä, pakottaa aina itsensäkin sitten tsemppaamaan ja jatkuvasti pohtimaan, miten omat hommat voisi tehdä vielä paremmin.

Eniten tuossakin maajussin hommassa huolettaa juurikin Peikon mainitsemat byrokratia ja kaikki mahdolliset paperityöt. Lievän lukihäiriön omaavana olen niistä kaikista tukien hakemisista ja muusta lähinnä kauhuissani. Mutta, onneksi kehtaan myöntää, mitä en todellakaan osaa, enkä edes yritä. Mies on onneksi fiksu ja ihan hyvät koulut käynyt, on luvannut hoitaa meillä tuota paperipuolta. Ja löytyy onneksi myös loistava kirjanpitäjä, kenen puoleen voin tyhmienkin kysymyksieni kanssa kääntyä. Osaamattomuus paperitöissä olisi kyllä viimeinen asia, jolla tuon koko homman haluaisin mokata.

Tarvittaessa paikallinen Pro Agrian osasto kyllä tekee noi paperityöt suht edullisestikin.

Käsittääkseni heillä on vielä jonkinlainen vakuutuskin siihen asiaan jollon yksinkertaiset virheetkään ei kaadu viljelijän niskaan ainakaan suoriltaan ihan kokonaisuudessaan. Jossai mediassa, oliko peräti Jarilla tästä vakuutuksesta ihan faktaakin vai muistanko iha väärin?

Astral kirjoitti:Tarvittaessa paikallinen Pro Agrian osasto kyllä tekee noi paperityöt suht edullisestikin.

Käsittääkseni heillä on vielä jonkinlainen vakuutuskin siihen asiaan jollon yksinkertaiset virheetkään ei kaadu viljelijän niskaan ainakaan suoriltaan ihan kokonaisuudessaan. Jossai mediassa, oliko peräti Jarilla tästä vakuutuksesta ihan faktaakin vai muistanko iha väärin?

Edullisuudesta en menis sanomaan, vaikka itsekin käytän hieman heidän palvelujaan. Ainakin omalla paikkakunnalla olevat Eu-avustajat on vakuutettu virheiden varalta. Ammattitaitoista apua kaikkeen paperityöhön saa, siihen ei homma kaadu.

Pitemmän ajan suunnitelmalla kannattaisi käydä lomittajakurssit ja ruveta vaikka yrittäjälomittajaksi. Tällä tavalla tutustuisit nykypäivän eläintenpitoon ja samalla saisi naamaasi tutuksi mahdollisten yhteistyökuvioita ajatellen.

Miten olisi perhepäivähoitopaikka jossa olisi elukoita kanoista laamoihin ja kasvattaisi omat perunat, juurekset yms. omalla pellolla ilman kasvinsuojeluaineita ja väkilannoitteitta. Nykyään kuitenkin vähemmistö maaseudulla asuvista perheistä saa toimeentulonsa suoraan perinteisellä maanviljellyllä, jolloin ne käyvät muualla töissä ja vievät lapset samalla jonnekin päivähoitoon. Eläintilallisetkin käyttävät tänä päivänä lapsiaan päivähoidossa, jolloin hoidon tarvista on lähes kellon ympäri. Jos tulevan kyläsi elonkierto on kerennyt ehtoopuolelle tämän saa haudata heti alkuunsa.

Antaahan nykyinen rakennuskanta mahdollisuuksia muuhunkin yritysmahdollisuuksiin, joten en ensimmäisenä miettisi sitä maanviljelyllä itsensä elättämistä.

Unelmoida saa ja täytyykin, mutta pitää myös muistaa, että unelmien takaa paljastuu aina arki.

^ kuulapää, kiitos vaan vinkistä, mutta tuon ajatelman perhepäivähoitajan hommista hylkään kyllä ihan suoraan. Alueella ei kyllä lapsiperheitä enää juuri olekkaan, ja ne vähät mitä on, hoitavat pullantuoksuiset kotiäidit ihan ittekseen. Mutta, lapsenhoito on kyllä se ihan vihon viimeinen urasuunnitelma. Ei ikinä.

Paljon olen ajatuksia tuosta tilasta päässäni liki päivittäin pyöritellyt, vaan en silti ole päässyt mihinkään lopputulokseen. Harmaita hiuksia aiheuttaa tuo kaikkiin tukiin edellytettävä koulutus. En vaan kertakaikkiaan ole luku- vaan käytännön ihminen. Eikä muutenkaan ole mahdollisuuksia lähteä tuonne etelämmäs opiskelemaan. Että saas nähdä jo senkin puolesta, miten käy. On ilmeisesti aivan mahdotonta saada mitään tienestejä ilman tukiaisia, jos kaikkien pessimistisistä kommenteista täällä ja muilla palstoilla olen oikein ymmärtänyt?

Tuntuu muutenkin olevan yleinen mielipide se, että ihan sama, mitä laittaa tai yrittää, se pitää tehdä aiva hemmetin isosti heti alusta asti. Tuo on niin sitä omaa arvomaailmaa vastaan. Esim. tuossa lammastaloudessa, mistä kovasti olisin kiinnostunut, tuntuu se minimäärä jo noiden tukien puolesta olevan se 100 päästä ylöspäin. Omaan korvaan se kuulostaa hirveän isolta määrältä. Eikö oikeasti missään hommasssa pärjää enää kohtuudella, vai onko se vaan kiinni siitä, miten paljon hommasta halutaan jäävän käteen? Itsellä koko elämänmuutoksessa olisi päällimmäinen tarkoitus päästä jatkuvasta kiireestä ja kellon kanssa juoksemisesta eroon. Haluaisin, että olisi oikeasti aikaa tehdä se työ rauhassa ja hyvin, oli se sitten mitä hyvänsä. Tuntuu, että jos alkaa olemaan sataa kappaletta ja siitä yli elukoita, ei sitä enää kovin rauhassa tehdä. Tai sitten olen vaan hemmetin hidas, mahdollista toki sekin.

Tällaisia ajatuksia täällä näin sadepäivänä. Kantaa saa ottaa.

Millä eväillä? Monilla. Kokoaa itselleen sopivan paletin liiketoimintaa ja miettii palettia uudelleen muutaman vuoden välein. Useampi sellainen 10-20 000 € liikevaihdon toiminta tuo vaihtelua ja vakautta elämään. Tässä ketjussa on tullut jo paljon hyviä bisnesideoita. Korjaa vuosi vuodelta heikoimpia lenkkejä ja kasvattaa toimintaa pikkuhiljaa maatalouden tuloilla. Yrittää korjata niitä toiminta-aloja, jotka tuottaa tappiota ja vaihtaa muuhun ne jotka muuten vaan pännii.

Olen parin vuoden verran miettinyt oman tilan taloutta Holistic Managementin keinoin (lisätietoa http://www.holisticmanagement.org/ ilmaisia oppaita). Pähkinänkuoressa touhu menee niin, että puolet liikevaihdosta napataan heti yrittäjäntuloksi, loppu on se budjetti jolla hommaa pyöritetään. Budjettia käytetään ennenkaikkea mielekkääseen tuotannon kehittämiseen, vanhan ylläpidosta ja hölmöilystä tingitään. Esim. jos tarve on saada kohtuullinen tulo kahdelle eli n. 40 000 €, tarvitaan väh. 80 000 € liikevaihtoa (+ mahdollinen velanlyhennys päälle). Sitten vaan miettimään, mistä tämän kokoaa (heppahotellit, matkailumökit, erikoiskasvit, vihannesten suoramyynti, maataloustuet, tms.), rustailee yrityssuunnitelmia vaikka kirjekuoren kääntöpuolelle ja käy haastattelemassa muita yrittäjiä.

kesäheinä kirjoitti:Tuntuu muutenkin olevan yleinen mielipide se, että ihan sama, mitä laittaa tai yrittää, se pitää tehdä aiva hemmetin isosti heti alusta asti.

Tällä hetkellä arka asia on juuri pyrkimys tukien johdonmukaiseen keskittämiseen suurille yksiköille. Kun arkijärjelläkin on selvää, että yksikkökoon kasvaessa tuotantokustannukset tuotettua tuotetta kohti vähenevät, niin tukien kohdentaminen juuri tällaiseen toimintaan ei voi johtaa muuhun kuin kyseisen yhtiön rikastumiseen, koko ajan yksikkökoot suurenevat ja maataloustoiminta keskittyy yhä harvempien konsernien käsiin, mutta tukitasot eivät ole aikaisemmin alenneet koon suuretessa..

Poliittisten irtopisteiden keräilijät eivät ole tätä korttia jättäneet kääntämättä; Sekä populisteilla että vasemmistolla on ollut hampaissa tämä agribisnesjättiläisten tukeminen. Tosiaan kovin ärtyisiä taannoin olivat Tanskan kartanoyhdistyksen jäsenet, kun tukikatto siellä tuli ajankohtaiseksi; turhautuminen oli varmaan kovaa, kun ei voinut julkisuudessa suoraan sanoa, että totta kai v***ttaa kun ei ollut tukiautomaatilla mitään ylärajaa ja huomenna sitten olisikin ?

Tukien keskittyminen muutamalle toimijalle on yleiseurooppalainen ilmiö, maataloushallinnolla olisi kissanpäivät, kun joka läänissä olisi vain kaksi-kolme viljelijätoimijaa, jotka olisi muutamassa päivässä koluttu läpi, ja lopun aikaa saisi vedellä lonkkaa. Kymmenientuhansien pikkutilojen tukilomakkeiden tallennus ja valvonnat vievät suurimman osan hallinnon ajasta, kuitenkin vastaa ehkä alle 20% koko maataloustuotannosta. Mutta ei kai tämä hallinnon idea yksistään ole, ehkä maatalousbusinekseen sijoitetun pääoman tuotto tukien ansiosta sittenkin on kilpailukykyinen epävarmojen osake- , kiinteistö- tai korkomarkkinoiden sijasta.

Toisaalta tukikatoista on puhuttu paljon jo lähes kymmenen vuoden ajan. Todennäköisesti kestää vielä vähän aikaa, sillä tukikatot lopettaisivat toivotun rakennemuutoksen. Miksi kasvattaa yksikköä, jos lisätulolle ei enää saa tukijalaksi tukia ? Tulihan tämä tilanne ajankohtaiseksi Iskolan navettainvestoinnissa, kun tukia saikin vain 3.5 miljoonalle litralle, kun 5 miljoonaa oli tarkoitus tuottaa.

Aiheeseen liittyen, kaikki laillinen toiminta on mahdollista, elinkeinonharjoittaminen jollakin muulla kuin maatalouden kontrolloidulla alalla on mahdollista ja ehkä kannattavampaakin. Toisaalta, ne koulutukset voi hankkia monimuoto-opiskelulla ja tehdä näytöt käytännössä omalla pellolla.

-SS-

kesäheinä kirjoitti:Harmaita hiuksia aiheuttaa tuo kaikkiin tukiin edellytettävä koulutus.

On ilmeisesti aivan mahdotonta saada mitään tienestejä ilman tukiaisia, jos kaikkien pessimistisistä kommenteista täällä ja muilla palstoilla olen oikein ymmärtänyt?

Tuntuu muutenkin olevan yleinen mielipide se, että ihan sama, mitä laittaa tai yrittää, se pitää tehdä aiva hemmetin isosti heti alusta asti. Tuo on niin sitä omaa arvomaailmaa vastaan. Esim. tuossa lammastaloudessa, mistä kovasti olisin kiinnostunut, tuntuu se minimäärä jo noiden tukien puolesta olevan se 100 päästä ylöspäin.

Noista pakollisista koulutuksista ei kannata harmaantua. Vaatimustaso niiden kohdalla on lähinnä muodollinen. Ja ihan suoraan sanottuna... luulisin, että sinulle jonkin sortin koulutus tekisi hyvää jo nyt. Ajatusmaailmaasi tulisi jotain realismia tulevista töistäsi, jos itse aiot viljellä tai kasvattaa luomulampaasi. Luomutukeakaan ei tietääkseni saa ilman jotain luomukoulutusta. Mene vaikka sinne aluksi, jos pääset.

Maataloustukien hakemista on turha vielä murehtia. Edellä mainituilla pro agrian neuvontapalveluilla pääsee hyvin alkuun, mutta edullista se ei mielestäni ole. Täyttöpalvelun mahdollinen vakuutus korvaa vain paperilla tehdyt virheet. Sinun on itsesi ymmärrettävä mihin sitoudut ja tehdä myös niin. Se on melkinpä suurin ongelma. Varsinkin kun osa ehdoista tai niiden tulkinnoista muuttuu hieman joka vuosi. Sellaista vakuutusta ei tietääkseni ole, joka korvaisi tukiehtojen noudattamatta jättämisestä aiheutuneet vahingot. Riippumatta siitä, oliko rike tahallinen tai vahinko tyyliä "en tiennyt/unohdin".

Tukirn hakemista tärkeämpi asia tällä hetkellä on verottajan mielipide suunnitelmistasi. Lähisukulaiselta maatilan ostaminen muodollisella hinnalla katsottiin ainakin muutama vuosi sitten lahjaluontoiseksi kaupaksi. Jos kaupan tekee ennen kuin on saanut verottajan ennakkopäätöksen, pyytää samalla itselleen erittäin suuren lahta- tai perintöveron .

On mahdollista saada tienestejä ilman tukia. Mutta silloin tulot tulevat esim. maatilan tuotteiden jatkojalostuksesta tai muusta kuin maataloudesta tai eläintaloudesta.

Investointi- ja aloitustuissa vaaditaan, että tuettava investointi on kannattava ja tuottaa riittävän suuren osan vuotuista verotettavista tuloista. Tämä on osoitettava vähintään siedettävän realistisella laskelmalla. Koska perusmaaloudesta ei riittävää tuloa kovin helposti tule, tuettava hanke on väkisin suuren tuntuinen. Mutta esim. tuo sata lammasta ei niin kovin paljoa ole. Lampaiden hoito on pääasiassa ryhmien (=karsina tai lauma laitumella) hoitoa, ei yksilöiden.

Kiinnittäisin huomiota pariin kohtaan:

Pasi kirjoitti: Lähisukulaiselta maatilan ostaminen muodollisella hinnalla katsottiin ainakin muutama vuosi sitten lahjaluontoiseksi kaupaksi. Jos kaupan tekee ennen kuin on saanut verottajan ennakkopäätöksen, pyytää samalla itselleen erittäin suuren lahta- tai perintöveron .

Perintöveron suuruus oikeasti on mitätön, siltikin kun maatilojen sukupolvenvaihdoksissa lahjan arvo ei todellakaan tule käyvästä hinnasta vaan jostakin verotusarvon kertoimesta. Ja kumman sinä ottaisit: miljoonan omaisuus lahjana 120000 veronmaksulla I lk. perilliselle (300000 verolla jos muu sukulainen kuin alenevassa polvessa) vai maksaisit siitä omaisuudesta sen miljoonan ? Kyllä miljoonan tilasta saa vakuuksia sen verran että sen perintöveron voi ottaa melko helposti hoidettavana lainana ?

Jos miljoonatilaa lähtee kylmiltään ostamaan pitää nyt ainakin pari-kolmesataatuhatta olla käteistä ennestään, ennen kuin pääsee edes pankinjohtajan juttusille.

Pasi kirjoitti: Investointi- ja aloitustuissa vaaditaan, että tuettava investointi on kannattava

Siis tarkoittaako tämä, että "tuen avulla kannattava", koska olisi julkisuudessa aika huonoa mainosta, että tuottoisa projekti saa puhdasta tukea vain siksi, että se on valmiiksi tuottoisa ?

-SS-

SS kirjoitti:Kiinnittäisin huomiota pariin kohtaan:

Pasi kirjoitti: Lähisukulaiselta maatilan ostaminen muodollisella hinnalla katsottiin ainakin muutama vuosi sitten lahjaluontoiseksi kaupaksi. Jos kaupan tekee ennen kuin on saanut verottajan ennakkopäätöksen, pyytää samalla itselleen erittäin suuren lahta- tai perintöveron .

Perintöveron suuruus oikeasti on mitätön, siltikin kun maatilojen sukupolvenvaihdoksissa lahjan arvo ei todellakaan tule käyvästä hinnasta vaan jostakin verotusarvon kertoimesta. Ja kumman sinä ottaisit: miljoonan omaisuus lahjana 120000 veronmaksulla I lk. perilliselle (300000 verolla jos muu sukulainen kuin alenevassa polvessa)

Pasi kirjoitti: Investointi- ja aloitustuissa vaaditaan, että tuettava investointi on kannattava

Siis tarkoittaako tämä, että "tuen avulla kannattava", koska olisi julkisuudessa aika huonoa mainosta, että tuottoisa projekti saa puhdasta tukea vain siksi, että se on valmiiksi tuottoisa ?

-SS-

Totta, arvo tämän kaltaisissa kaupoissa ei ole käyväpä hinta vaan jotain muuta. Ilman tätä systeemiä aika suuri osa sukulaisten välisistä tilakaupoista jäisi tekemättä. Ennakkopäätöksen hakemalla saa myös verottajaa sitova päätöksen tilan arvosta. Jos kaupan tekee ilman ennakkopäätöstä, voi verottaja olla keljumainen ja arvioida tilan arvon kunnolla yläkanttiin, jolloin maksuun menevä vero on suurempi haitaten paljon enemmän tilan käynnistämistä kuin luonnoskauppakirjalla haettu verottojan päätös. Tämänkaltaista veroa on turha maksaa yhtään ylimääräistä. Kyllä ne säästönsä saa kulutettua muutoinkin hyvin nopeasti, jos tekee muita tyhmyyksiä.

Maatilaan on sitoutunut uskomattoman paljon pääomaa kun laskuperusteena on vapailta markkinoilta saatava hinta pellosta ja metsästä. Pelkällä laskennallisella omaisuudella ei tee mitään, vaan omaisuuden tuotolla. Maatalouteen kohdistuvan pääoman tuotto on surkea ja jonkun pitää joskus maksaa se pankkilainakin takaisin. Tällä hetkellä tuottavin tapa "viljellä" tietyillä alueilla on vuokrata tai myydä pellot pois.

"Tuen avulla kannattavia" sekä investoineteja, jotka tehtäisiin ilman tukiakin, tuetaan myös muisssa elinkeinoissa. Että se siitä huonosta mainoksesta. Tietenkin investointituet voitaisiin täysin lopettaa kaikilta ja kaikilta elinkeinoilta, jos se olisi parempi vaihtoehto kuin se, että tuetaan ulkopuolisenkin mielestä järkeviltä ja tuottavilta tuntuvien ajatusten toteuttamista.