Kuinkahan tarkkoja nuo nykyään ovat? Mittanauhan kanssa mennään varmaankin tällä kertaa.
Jos lohkoja ei ole käyty läpi ennen mittaavat tod.näk ne jotka valitaan tarkistettaviksi. Jos huomataan puutteita voi olla että ihan kaikki lohkot pitää käydä läpi, jolloin mittaavat myös ja tarkistavat pinta-alan oikeellisuuden. Lisäksi on helppoa samalla tutkia pientareet ja vesistöjen suojareunoja. Näistä löytyy varmaan jo eniten huomautettavaa. Arvelen että lähes jokaisella tänä päivänä on lomakkeet niin hyvin täytettynä ettei ohralohkolla kasva kauraa.
Täällä ovat käyneet viime vuosina ja suht asiallisesti mennyt. Täällä käyneillä oli kyllä hyvää pelisilmää, pl yksi byrokraatiksi syntynyt rouvashlö, vuokralle tulleista lohkoista syntyi erimielisyyksiä rajoista jne, olin kopioinut naapurin viime vuoden hakemuksen. Turha se on minun mittanauhalla kävellä, en pärjää GPS:lle kuitenkaan, nykyään nettikin auttaa arvioinneissa. Lannoitustarkastus tuli sitten myöhemmin talvella. Tuntui ainakin siltä että myös byrokraatit ovat jtn oppineet vuosien varrella, kaikki ei voi aina mennä ihan teorian mukaan. Mutta onhan se eri sakkia...
Mikä jäi ärsyttämään oli se että veto-ojan toisella puolella kasvoi rikkoja ja puskia niin ¤"!#%#"sti mutta siihen tarkastaja ei saa puuttua, koska pitää olla sen tilalla virallisella valvonnalla. Sama jos maantietä ajaa hukkakauran saastuttaman alueen läpi, mikäli "arpa" ei osu näille niin pääsevät pälkähästä, vaikka rikkeen näkee ikkunasta. Enkä tiedä voiko byrokraatti ehdottaa tarkastusta näille, vai pitääkö se mennä lomakkeiden kautta niin että eniten epäillyttävät hakemukset (pinta-ala muuttunut, erikoiskasveja, ruma nimi) otetaan syyniiin. Samoja ohrapeltoja muutoksetta viljelevä vuodesta toiseen ei joudu ikinä tarkastukseen. Ja ympin vaatimus siististä ympäristöstä ja pihapiiristä sietäisi joko poistaa tai panna sanktiot vetämään, jotkut tuntuu keräävän vanhoja koneita ja korjaamon romuja museon perustamiseen tien viereen, joskus melkein toisen pihaan.