-= Maatalous Foorum =-

perfekt kirjoitti: ja siellä alkaa nyt 4 vuosi asianajajien pyörittäessä asiaa hamaan tulevaisuuteen asti pesän varat jo siis menneet pakkaselle.

Kyllä se ihmismieli on mahtava..

Jotkut ihmiset vaan haluavat riidellä ja tehdä toisille vahinkoa. Se on todella surullista.

Kauppakirjaan pitää saada lause tukioikeuksien siirrosta uudelle omistajalle. Muuten jää portti auki kiusanteolle.

Tukioikeudet on hyvä kirjata ja nyt vielä tämä uusi kotkotus että uusia ympäristötukisitoumuksia ei tehdä tänä vuonna - vanhoja vain jatketaan. Eli kannattaa pitää vanha isukin tai paapan tilatunnus jos sille on tehty ymp. sitoumus kuluvalle ymp.kaudelle.
Kevääseen on kylläkin vielä aikaa, että voihan tuokin vielä muuttua...

Voit ottaa proagrialta jonkun pohjan ja kuunnella neuvot, mutta kehottaisin ottamaan kaikesta itse selvää ja kyselemään myös muita näkökulmia muilta toimijoilta, esim metsäpuolen asiantuntijat. Proagria on varmasti hyvä paikka jos on simppeli ja tavallinen tapaus. Meilläkin kävi aikoinaan proagrian neuvoja, mutta onneksi ei toteutettu heidän mallin mukaan. Ongelmaksi koin proagrian ymmärtämättömyyden metsäasioita kohtaan ja kokonaisvaltaisen verosuunnittelun puutteen spv:n yhteydessä.

Savilaukku kirjoitti:
1. Älä jätä asumisoikeutta lahjan antajille saman katon alle.
3. Hallintaoikeuksia ja syytinkiä ei kannata jättää, jos vain mahdollista....ostaisin tilan rasitevapaana

Varmasti tässä lahjan antajilla on taka-ajatuksena syytinki ja asumisoikeus, vai olenko väärässä?

Parikymmentä vuotta sitten sukupolvenvaihdoksessa tein sen virheen(tunnustan sen nyt) että vanhemmat jäivät asumaan syytingillä samaan talouteen. Ostin kuitenki rahalla tilan. Jotenkin tässä on menty isäni ja oman perheeni kanssa(Äitini jo pilven päällä) kunnes isäni kunto alkoi nopeasti huonota sairauden myötä. Tahtomattani itse ja perheeni jouduimme enemmän tai vähemmän omaishoitajiksi. Kotisairaanhoito kävi 2x päivässä, ei hetken rauhaa.

Valitettavasti vain vanhustenhuollossa vanhainkotipaikkoja jaettaessa ovat etusijalla ne vanhukset jotka asuvat omillaan omassa asunnossaan. Syytingillä asujat, vaikka vanhustenhuollon ammattilaiset kovasti toisin väitävätkin,ovat tuon jonon häntäpäässä. Isäni pelasti paikkojen jaossa se että häneltä meni sairauden myötä myös liikuntakyky.

Oma mielipiteeni on että ei syytinkiä, tehkää vaikka tilakauppa minimi kauppahinnalla jolloin luopujille jää varaa kustantaa oma huusholli. Tuolla lailla etu on varmasti molemminpuolista, eikä lahjaveroja tarvi maksella.