Syysviljojen perustaminen

[Rubinjo]

Kuinka myöhään voi ajaa? Kukkii jo. Viikko sitten oli aivan liian märkää olis kai stressattu liikaa?

No jos ei märkyydestä kärsi ja on hyvä kasvusto niin ajaisin. Varoaika tärkein kriteeri takarajaks.

[Pelto-Jussi]

Syysvehnää olen ajatellut kylvää nurmen (nata) jälkeen. Ehkä kylvän tai sitten en

Laskuharjoitusten jälkeen tilanne ei ole juurikaan selkiytynyt. Hyvät kevätvehnälajikkeet (Amaretto, Zebra, Trappe tms.) tuottavat suhteellisen helposti yli viiden tonnin hehtaarisatoja, yli kuuden pitkälti jos kaikki menee hyvin. Eli syysvehnän pitäisi pystyä samaan, vähennettynä mahdollisella säästöllä kuivatuksessa. Kevätvehnäähän joudutaan usein kuivaamaan aika paljon kun puinti ajoittuu melko myöhäiseen ajankohtaan.

Kysymys kuuluukin nyt, että saako syysvehnästä niin paljon kiloja lisää, että se hakkaa kevätvehnän tuoton, ylimääräisen sählingin syksyllä kun on muutenkin kiire ja mahdolliset talvituhot. Onhan kevätvehnälläkin riskinsä, mutta alkukesän kuivuutta se sietää kuitenkin paremmin kuin ohra, samoin ylenpalttista vesisadetta. Syksyllä molemmat ovat aika pitkälti samassa asemassa, joskin syysvehnä aikaisemmin valmistuvana saattaa selvitä korjuuseen kuivempana.

Jos nyt kuitenkin kylväisin, niin lajikevalinta on seuraava vaikea kohta. Kotimainen Urho ilmeisesti talvehtii vaihtelevissa oloissa (lumi, paljas maa ja pakkanen, jää) parhaiten, mutta Borealin lajikkeet tuntien epäilen satoa: paljon pahnaa ja vähän jyviä? Muista Olivin ja Gunbo ovat aikaisemmin tuttuja - niiden talvehtiminen on kuitenkin iso kysymysmerkki, niinkuin Rubinjo jo mainitsi. Satopotentiaalia kuitenkin löytyy, jopa kymppitonniin asti.

Lannoituksen suhteen juttu lienee selvä: niin vähän syksyllä kuin mahdollista, mielellään jopa ilman jos mahdollista. Tai sitten karjanlantaa.

Taloudellisesti ajatellen koko vehnän viljely on hiukan vaiheessa - hintaa pitäisi saada viisikymppiä enemmän kuin esim. mallasohrasta, jotta viljely olisi perusteltua. Isommalle lannoitukselle ja riskille todella kalliista kuivatuksesta pitäisi olla kate tiedossa jo viljelypäätöksiä tehtäessä. Nykyisillä (futuuri)hinnoilla tämä ehto ei mielestäni oikein toteudu ja kun kustannukset kuitenkin nousevat, niin vehnän asema viljelykierrossa on vähintään kyseenalainen. Moni muukin voi päätyä tiedonhankinnan ja laskuharjoitusten jälkeen vehnän kylvämättömyyteen.

Eli jos vehnästä tulee niukkuutta niin hinta ehkä pääseekin nousemaan, vaikkei siitä juuri nyt ole merkkejä. Eikä kaikkia munia kuitenkaan kannata laittaa samaan koriin...Pitäisikö vaan sittenkin kylvää

[SS]

Ensinnäkin, maalajilla on eritäin suuri vaikutus yksittäiseen syysvehnän viljelypäätökseen. Aivan vaakasuorat maat, joille jää sateissa lätäköitä, eivät toimi. Tietyt pehmeät savimultamaat katkovat keväällä vehnän juuret, ilmiön nimi on rouste.

Viirukaskaan levittämä punertava kääpiökasvuisuustauti on vakavastiotettava ongelma noin Perniön tasalta etelään. Noin 80% torjuntatehon saa, kun ruiskuttaa syksyllä 3-lehtivaiheesta pensastumisasteelle asti pitkävaikutteisella tuholaismyrkyllä. Lisäksi lämpiminä syksyinä kylvöjen lykkääminen lähemmäksi lokakuuuta on torjuntakeino. Jos kaskaat iskevät, kesäkuussa vasta näkyy tuho, joka on totaalinen. Satotaso oli noin 800 kg/ha.

Viljelykierto on todellakin merkittävä sadonmuodostuksen tekiä. Täällä päin ovat innostuneet jonkun rypsin tai kesannon jälkeen, paikoitelleen varmaan on puimurin säiliöön tullut 10 tonnia /ha; seuraavat vuodet ovat sitten olleet pettymyksiä, sen neljä tonnia saa melkein mistä vain kevätvehnästäkin, vaikka laittaisi kymmenen peräkkäistä vuotta, eikä siltikään tarvii pellolla ajaa puolta tusinaa kertaa ruiskuttelemassa.

Jos ajatellaan, että tilalla on 50% sopivaa savipitoista rinnemaata, ja 30% todennäköisyydellä talvituhot vievät syysvehnän, viljelypaikasta riipumatta, eikä viljelyä peräkkäin suositella, jää tilakohtainen huipputuoton antava syysvehnäpinta-ala alle kymmenesosaan vuosittaisesta viljelystä. Jos taas erikoistutaan syysvehnään, voi olla varma, että semmoinen koko ajalle laskettu keskisato on 2500-4000 kg, ei todellakaan 6-8000 kg, mitä aina hehkutetaan. Olen seurannut semmoista syysvehnän peräkkäisviljelyn satotasoa noin 15 vuotta, eikä sieltä mitään taikaa löydy. Tuotoltaan ja varsinkin kustannustasoltaan häviää kevätvehnälle selvästi.

Talvituhoruiskutukset ja kaksi-kolme tautiruiskutusta on ollut ohjelmassa, toimii silloin tällöin. Lakoruiskutukset pitää muistaa tehdä kaksi-kolme kertaa, muuten on laiho aivan littanana ja itää heinäkuun lopun lämpimissä sateissa sinne peltoon.

Nytkin muuten näkyy yhdellä kollegalla olevan Urho taas ruosteesta kirkkaankeltaista, tautiruiskutuksista huolimatta.

Syyslannoituksen ja fosforin rajoitukset oikeasti syövät syysvehnän satopotentiaalia, Gårdskullan kartanossa oli jo kauan sitten lannoituskokeita, jotka selvästi osoittivat, että 7 tonnin satojen tuottamisessa 30 kg N syksyllä on liian vähän, 60 kg oli optimi. (Tilan pellot muuten viettävät jokeen tasaisesti, ei ole vesilammikoista ongelmaa, lisäksi suurimmat lohkot ovat etelärinnettä, mikäs niitä on syysviljalle laittaessa)

Edelleen toteaisin, että nykyisten taudinkestävien kevätvehnien satoisuus ja taudinkestävyys on aivan hämmästyttävä, jos typpeä laitetaan sama määrä kuin syysvehnän syys- kevät - ja kasvustolannoituksissa, eli noin 170 kg parhaimmillaan. 8 tonnia on saatu Perniön seudulla, varmaan muuallakin. Satoisimmat syysvehnät ovat pari viikkoa "vanhanajan syysvehniä" myöhäisempiä, ja ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana on kevätvehnätkin puitu elokuun kolmannella viikolla. Ja tonnit ovat kärryssä, eivät pahnassa.

Lisäksi jos valkuaisesta oikeasti maksettaisiin, kampittaisi kevätvehnä syysvehnän 100-0.

Itse jos haluan tasoittaa osan kylvötöistä syksylle, laitan sitten talvenkestävää ruista, Annaa, Riihtä, Elviä, vuosi vuoden jälkeen samalla lohkolla päivänrinteillä saa sen max 3500 kg, lannoitat tai et syksyllä, ja usein pari pilleriä Ratiota riittää , CCC keväällä, ja jos typpitaso alle 60 kg, ei ainakaan tartte Terpaaleja tallailla peltoon. Eikä leviä luohot tai juolavehnät, niin kuin usein syysvehnällä käy.

Tämä on nyt vain minun mielipide, toisaalta pienviljelijän pellolle ei varmaan osu niin hyviä talvehtimistalvia kuin isommille lohkoille tuolla Uudellamaalla ja jossain muualla rintamailla.

-SS-

[Rubinjo]

Viirukaskaan levittämä punertava kääpiökasvuisuustauti on vakavastiotettava ongelma noin Perniön tasalta etelään. Noin 80% torjuntatehon saa, kun ruiskuttaa syksyllä 3-lehtivaiheesta pensastumisasteelle asti pitkävaikutteisella tuholaismyrkyllä. Lisäksi lämpiminä syksyinä kylvöjen lykkääminen lähemmäksi lokakuuuta on torjuntakeino. Jos kaskaat iskevät, kesäkuussa vasta näkyy tuho, joka on totaalinen. Satotaso oli noin 800 kg/ha.

Tässä olennaista on että ruiskuttaa reilusti myös "viheralueen" puolelta, jossa kaskaat majaievat. Siis lähinnä ojan penkat.

ja 30% todennäköisyydellä talvituhot vievät syysvehnän,

Aika kova luku sulla. 10-15 % kylvetystä pinta-alasta vois olla täällä HtS mailla lähempänä. Vaikka huomioisi kerran 20-30 vuodessa tulevan totaalisen tuhon.

Lakoruiskutukset pitää muistaa tehdä kaksi-kolme kertaa, muuten on laiho aivan littanana ja itää heinäkuun lopun lämpimissä sateissa sinne peltoon.

Näin joskus Auran viljelyn aikoihin 80-luvulla ois pitäny tehdä. Ja rukiilla luonnollisesti aina.
Rikkatorjunna yhteydessä ajettu CCC riittää nykylajikkeille lähes aina, useimmat täällä ei aja sitäkään.

Sato menee mulla suunnileen niin että epäonnistuneesta syysvehnästä tulee 4 tonnia ja hyvin onnistuneesta kevätvehnästä tulee neljä tonnia.

[SS]

Näin joskus Auran viljelyn aikoihin 80-luvulla ois pitäny tehdä. Ja rukiilla luonnollisesti aina.
Rikkatorjunna yhteydessä ajettu CCC riittää nykylajikkeille lähes aina, useimmat täällä ei aja sitäkään.

Sato menee mulla suunnileen niin että epäonnistuneesta syysvehnästä tulee 4 tonnia ja hyvin onnistuneesta kevätvehnästä tulee neljä tonnia.

Juu en kiistä, etteikö meilläkin tullut 5.5 tonnia Aurasta, silloin kun Tilt oli tullut markkinoille. Ja kun ukkoskuurot sattumalta kiersivät aukean , ei tarvinnut katsella sadon tuhoutumista maahan. Täällä maalaji on ent. järvenpohjaa, kevätvehnistä on tullut mm. Kemiran koealoilta täällä aukealla jopa 7 tonnin satoja, ilman kastelua. Syysvehnät paljastuvat aukkoisina alavilla mailla, päivänrinteissä kuivuvat sitten jo syysvehnätkin, ainoa järkevä laji niillä rinteillä on ruis, joka kasvaa peittäväksi niin aikaisin, eikä ole arka kevätahavalle.

Nuo satoerot ovat liioiteltuja, koska syysvehnälle valitaan juuri ne optimaalisimmat maat ja katsotaan jonkun pellon alareunan harvakkoa heinittynyttä syysvehnäkuvatusta koko kesän läpi sormien.

MTT koeasemilla kevätvehnien Zebra- Amaretto- Kruunu keskisadot 2000-2007 ovat 5.1-5.5 tonnia. Tautiruiskutukset ovat lisänneet satoa vain vähän, keskimäärin 0.3 tonnia. Syysvehnien keskisadot ovat olleet 5-6 tonnia, ja tautiruiskutukset ovat lisänneet satoa 0.6-1 tonnilla hehtaarilta. Ei se tonni ilmaiseksi tule; menee monensadan kilon viljat jo tautiaineeseenkin. Jos on viimeksi viljellyt vain Tjalvea, ei ole ihme, että katselee kaihoten naapurin tukevaa syysvehnälaihoa.

On toiveajattelua ja valikoivaa muistia, tai vain pitkän seurannan puuttumisesta johtuvaa unohtaa se, että vähintään pari-kolme kertaa vuosikymmenessä oras pitää ajaa keväällä ylös, no, hiukan pohjoisemmassa, jossa lunta on edes vähän, asia voi ollakin täysin toisin.

Vielä on muistettava, että pohjavesialue rajaa esim. Allyt pois, muut gramma-aineet eivät paljon saunakukkaan puraise, eli on laitettava esim. kallista priimusta ja Graspiakin olisi laitettava, jos on pahaksi päässyt luoho-ongelma (se korkea punainen heinä).

Syysvehnällä syyslannoituksen, talvituhoruiskutuksen ja ylimääräisen typpiliuoksen hinta maksaa sen tonnin vehnää. No, rehuvehnän älyttömän korkea hinta leipävehnään verrattuna tekee laaturiskistä olemattoman, eikö. Eli ihan sama se, vaikka hehtopaino olisi 76 kiloa ja valkuainen jotain 10.5 ?


Niin, meillä on ollut Vakkaa, Linnaa, Nisua, Auraa, Tryggveä, Gunboa, Tarsoa, Urhoa, Olivinia ja nyt sitten viimeisenä Magnifikia. Urho on kuin ilmetty Aura, muuttuu tutun keltaiseksi tässä heinäkuulla - eikä se ole tuleentumista - lisäksi lakoontuu herkästi, jos tähkässä on painoa. Kääpiökasvuisena Tarso häviää niittynurmikallekin, todella heikko esitys. Tryggve ja Olivin eivät kestä kevätahavaa ei sitten ollenkaan. Viiden hehtaarin pellolla löytyy sitten se 30 aarin töyräs, jolla satotaso on kuusi tonnia. Muualla lähinnä vaan heinää ja juolavehnää. Gunbo on satoisa ja syyskuulla puitava lajike, tulee kyllä tonnikaupalla tavaraa, sako 160 ja valkuainen 9, sillä mennään laatusadon mallilla.

-SS-

[claas58]

Sadomuodostuksen kannalta olen kyllä sitä mieltä että jos on poudanarkoja savimaita niin kuin minulla on yli parikymmentä hehtaaria niin saa olla hyvinkin tyytyväinen jos saa 4 tonnia kevätvehnää. Aikainen kylvö, tautiruskutukset jne. ei riitä jos tulee normaali alkukesän kuivuus. Huippusato kuivuu pois vaikka olisi ollut hyvä alku. Oikeat kasvit tälläisille maille on kyllä syysvehnä ja ruis. Molemmista on hyviä kokemuksia. SS:n kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä että rukiiista saa helpommin kuin vehnästä normaalisadon. Myös suorakylvö on onnistunut hyvin.Rukiin suorakylvöstä on kokemusta 90-luvun puolesta välistä.
Entisillä järvenpohjilla jotka ovat tasaisia niin kevätvehnä on kyllä paikallaan.
Nämä "uudet" ympäristötukiehdot vaikuttavat kyllä ainakin täällä meillä päin vähentävästi syysviljojen viljelyaloihin. Vanhassa systeemissä moni kylvi 30% kasvipeitteisyysvaatimuksen syysviljalle melkein väkisin vaikka kelit eivät olleet suotuisat.

[satakolmeviis]

Moniko muistaa Anna- rukiin?

Millasia satoja ootte siitä saanut?

nimim. vuonna-89 YLI 4,5tn/ha , jolloin hintana 3mk/kg!

[Köysti]

Tänään Laihialla järjestettiin Jussi K Niemistön maatilalla tilaisuus, jossa esiteltiin uusia viljalajikkeita sekä keskusteltiin viljan ja öljykasvien viljelyyn liittyvistä kasvinsuojelu- sekä lannoitusasioista. Borealin miehiltä kuultiin myös se, että kehitteillä on uusi syysvehnä nimeltään Arktika ja sen pitäisi kestää kovatkin pakkaset ja täten soveltua hyvin Etelä-Pohjanmaalle, jossa lunta on tyypillisesti vähän tai ei ollenkaan. Netistä sain kaivettua Varsinais-Suomen maatalousoppilaitoksen sivuilta seuraavan:
Arktika (Boreal 2008) on ollut virallisissa lajikekokeissa linjanumerolla Bor 95109 kaksi vuotta vuosina 2006-2007. Talvenkestävyys on hyvä, kestää hyvin pakkasta ja lumihometta. Satoisuus on Urhon luokkaa, mutta kasvuaika kolme päivää myöhäisempi, kuitenkin kaksi päivää Gunbota aikaisempi. Korsi on pitkä ja heikko. Hehtolitrapaino on hyvä, valkuaispitoisuus melko alhainen ja sakolukuominaisuudet melko hyvät. Arka lehtilaikkutaudeille ja härmääkin voi esiintyä.

Uutuuslajike vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta onko täällä kenelläkään valistunutta veikkausta, koska lajike voisi tulla markkinoille?

[Rubinjo]

Arktika (Boreal 2008) on ollut virallisissa lajikekokeissa linjanumerolla Bor 95109 kaksi vuotta vuosina 2006-2007. Talvenkestävyys on hyvä, kestää hyvin pakkasta ja lumihometta. Satoisuus on Urhon luokkaa, mutta kasvuaika kolme päivää myöhäisempi, kuitenkin kaksi päivää Gunbota aikaisempi. Korsi on pitkä ja heikko. Hehtolitrapaino on hyvä, valkuaispitoisuus melko alhainen ja sakolukuominaisuudet melko hyvät. Arka lehtilaikkutaudeille ja härmääkin voi esiintyä.

Uutuuslajike vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta onko täällä kenelläkään valistunutta veikkausta, koska lajike voisi tulla markkinoille?

Ni mikä tossa on parempaa ku Urhossa? Saati miielenkiintosta? Tää on taas näitä Borealin "uutuuksia".

[Köysti]

Ni mikä tossa on parempaa ku Urhossa? Saati miielenkiintosta? Tää on taas näitä Borealin "uutuuksia".

Jäi mainitsematta, että lajikekokeissa Arktika oli Borealin miesten puheiden mukaan ainut syysvehnä, joka selvisi talvella 2006 kovista pakkasista. Sehän siinä se mielenkiintoinen juttu onkin. Kuinka voi saada hyvää syysvehnäsatoa, jos keväällä on jo viidennes oraista menetettynä.

[claas58]

Täälläpäin talvella/keväällä 2006 kuoli syysvehnä lähes täysin. Ainoastaan jossain metsänreunassa oli vähän vehnää elossa. Tällöin tuhoutuivat sekä kynnetyt että suorakylvetyt oraat. Lajuke Gunbo. Myös mutten lajikkeidien tuho oli lähes totaalista.

[Rubinjo]

Tuolta löytyy jotain paperilla, 2006 vuosikin oli eriteltynä sadon suhteen:
http://www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts150.pdf
Toi lakoprosentti on järkyttävän iso. 33 %
Tollaseen jarrun ajaminen (Pohjanmaan viljavilla mailla lakoontuu varmaan koepaikkoja herkemmin) jo vie satoa sen minkä talvituhoissa voittaa. Heikosta taudinkestävyydestä puhumattakaan.

[Rubinjo]

Nyt löyty ruottiks lisää lumettoman alueen kokeita. Siellä onkin maininta pienestä talvituhosta 2006. http://www.vastankvarn.fi/sve/Forsoksrapport2007.pdf
(Pumaskan lopussa vielä mielenkiintosia tautiainetuloksia.)

[Köysti]

Toi lakoprosentti on järkyttävän iso. 33 %
Tollaseen jarrun ajaminen (Pohjanmaan viljavilla mailla lakoontuu varmaan koepaikkoja herkemmin) jo vie satoa sen minkä talvituhoissa voittaa. Heikosta taudinkestävyydestä puhumattakaan.

Lakoprosentti on iso, mutta lajikehan on vasta kehittelyssä joten siitä ei kannattane tässä vaiheessa vielä murehtia. Lajikekokeissahan on tarkoituksena saada osa lakoon, jotta vain lujakortisimmat pääsevät jatkoon. Eihän tuota kasvunsääteen vaikutusta satotasoon voi mitenkään päätellä, jos käsittely kuitenkin tehdään monessa osassa. Sama keskeneräisyys pätee varmasti myös taudinkestoon. Mielestäni on turhan aikaista jakaa tuomioita, mutta talvenkestävyydestä voi jo sanoa sen olevan hyvä.

EDIT: ruotsinkielisistä koetuloksista löytyy tieto, että Urhon lako -% oli 41,8 ja Arktikan 41. Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, että koetuloksia on varsinkin Arktikan osalta vielä melko vähän ja tilastotieteellisesti näin pienestä havaintojoukosta on aika uhkarohkeaa (pikemminkin turha) tehdä kovia johtopäätöksiä. Sama siis pätee talvenkestävyyteenkin, jonka suhteen koetulokset heittelevät myös. No, kuitenkin lajike on mielenkiintoinen.

[Rubinjo]

Toi lakoprosentti on järkyttävän iso. 33 %
Tollaseen jarrun ajaminen (Pohjanmaan viljavilla mailla lakoontuu varmaan koepaikkoja herkemmin) jo vie satoa sen minkä talvituhoissa voittaa. Heikosta taudinkestävyydestä puhumattakaan.

Lakoprosentti on iso, mutta lajikehan on vasta kehittelyssä joten siitä ei kannattane tässä vaiheessa vielä murehtia.

EDIT: ruotsinkielisistä koetuloksista löytyy tieto, että Urhon lako -% oli 41,8 ja Arktikan 41.

Ei kai sitä lajiketta mihinkään enää jalosteta jos ollaan niin pitkällä että nimikin on jo annettu? Jalostustyö on silloin jo tehty. Joku toinen Borealin lajike on sitte asia erikseen.
Noista lakoprosenteista johtuen onkin hyvä ottaa vaihtoehdoksi, myös Pohjanmaalle, Magnifik, jonka talvenkestävyys on sama kun Urholla mutta korrenlujuus aivan eri luokassa.