Jokaisen mielipiteille/ideoille avoin keskustelupalsta, maatalouden eri aiheista. Tule mukaan keskustelemaan. Jollet ole vielä rekisteröitynyt, paina rekisteröidy-tekstiä alapuolella.
Kuhnilla päästy tähän mennesse terien ja kiinnityslenkkien vaihdolla, sekä kaksi pulttia kannatinrullan kiinnikkeelle.
Monipuolinen vehje kunhan osaa vähän kiviä varoa.
Tuossa ois kuvaa 3 säilörehusadon murskauksesta 20 vauhdilla
Pitäisi Maschio Giraffaan uusia terät. Onko kokemuksia, olisiko joku toinen terä ko. koneeseen parempi, kuin vakio vasara? Uudesta asti tahtonut jättää ohuita puita ja pusikoita pystyyn ja koko ajan ominaisuus pahentunut. Heinä ja vattupensaat jne. kyllä edelleen katoaa kerta ajolla.
Tai jos hyviä vinkkejä muuten ongelman vähentämiseen, niin mielellään otan vastaan. Kuullut, että jossain koneessa takarullaa siirretty taaemmas, ettei kaataisi murskattavaa puuta liian aikaisin, mutta käytännön vaikutuksesta en ole kommetteja kuullut.
Samanlaisia kokemuksia giraffoonasta. Y- terät tilauksessa. Toimivat ainakin muissa merkeissä
paremmin kuin vasaraterä, jonka puhallus kaataa heinää eteenpäin jos kone ei vastaa maahan
Vähän saman suuntaisia kokemuksia Y-teristä. Tuossa koneessa oli ostattaessa sellaiset kiinni ja koitin niillä ajella päivän, mutta vaihdoin sitten mukaan ostetut vasarat. Ainakin vesakoissa tulos parani huomattavasti. Oliskohan tuo meidän kone 2007 mallinen ja seuraavana vuonna oli vakioteränä ko. koneessa vasara.
Cabessa tukirullan kiinnityksen geometria siirtää rullaa lähemmäs rumpua pidempään sänkeen ajaessa. Silloin tahtoo vasaraterillä jäädä leikkaamattomia ohuita pajuja tai pajupuskissa etummaiset taittuvat alle. Uusilla terillä ongelma ei niin paha. Jos haluaa siistiä jälkeä, tukirulla pitää laitta ylempään asentoon ja kannattaa konetta enemmän nostovarsien varassa. Heinä mielestäni leikkautuu hyvin olipa tukirulla missä asennossa tahansa tai terät kuluneet. Pajukossa monesti avaan etuluukkua että tavara menis pystymmässä sisään. Heinällä luukku kiinni ja imu vetää lakosetkin mukaan.
Y-teristä olen joskus haaveillut heinään niittoon, mutta enää en niiden perään haikaile.
Giraffan ongelmat pitkässä vesakossa eivät minunkaan mielestä parane teriä vaihtamalla. Ongelma syntyy kun koneen etureuna ja takarulla yhdessä painavat vesakon niin alas että terät eivät siihen yllä. Takarullan siirto ylös ja taakse auttaa hieman. Jos takarullan tilalle saisi akselin, jossa olisi esim 5 kapeaa renkasta tai kiekkoa, niin silloin materiaali pääsisi terille kiekkojen välissä.
Cabessa vissiin etukansi on avattavissa. Toimii varmaan myös mutta lisännee riskiä lasirikkoihin.
Carnivor kirjoitti:
Cabessa vissiin etukansi on avattavissa. Toimii varmaan myös mutta lisännee riskiä lasirikkoihin.
Mitä tässä on omalla Cabella ajanut, niin tavaraa ei lennä juuri mitään takalasiin, kun ajaa kone vaakatasossa etukansi auki. http://youtu.be/cLL9GkA_lg4
Pystyasennossa taas lentää silppua koko ajan takalasiin, vaikka kansi on kiinni. http://youtu.be/yKrTCZUCeok
Vm 2007 Cabe 250 teräakseli sai huolella kiveä ja meni tasapaino. Jyrisee ja tärisee niin että paikat putoaa hampaista jos ajaa. Löytyykö Länsi-Suomessa taikuria joka saa suoraksi ja painotettua, vai onko käytännössä edessä uuden terärummun laitto?
Tiedustelin että noin 2500 maksaa uusi teräakseli joten korjaus on käytännössä ainoa vaihtoehto.
Voi olla harha kuvitelmaa, mutta jospa pystyisi oikomaan isossa prässissä lenkoutta pois ja sitten vielä tasapainotuksella loput, niin taas olisi soiva peli.
Soittele sinne Armachineen. Voi olla että oikovatkin rumpuja. Kaveri kävi tasapainottamassa pelkästään täristävän rummun, tasapainotus maksoi reilut 200€ verolla.
Suomen Hiomopalvelu Lapualla noita korjaa ja tasapainottaa. Itsellä ravisti ikävästi, niin oli kuulemma 2mm heittoa ja oikaisivat sopivaan kohtaan hitsaamalla. Sieltä kannattaa kysyä: http://www.hiomopalvelu.fi
Vanha Cabe. Ollut kovassa käytössä. Rumpu vääntynyt kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla hiukan yli 3 cm. Paikallinen metallimies oikaisi kuumentamalla pisteittäin kuperalle puolelle. Sitten hetki odotusta ja jäähdytys paineilmalla ja kylmällä vedellä. Piti varoa, ettei karkene. Siis ensin kuumennetaan ja rumpu taipuu lisää, sitten jäähdytetään, jolloin metalli supistui enemmän, kun oli kuumentaessa laajentunut. Ja rumpu oikenee hiukan. En muista montako kertaa tuo kuumennus - jäähdytys toteutettiin, mutta ei koko hommassa tuntia pidempään mennyt. Saatiin tuo vajaan puolen sentin päähän suorasta. Lopun tasapainotin itse hitsaamalla metallia koveralle puolelle. Yritys ja erehdys periaatteella sopiva paino. Ei tarvinnut edes irrottaa rumpua rungosta. Cabe kyllä ravistaa hiukan miltei aina, koska terien kuluminen (osumat kiviin) tekevät jatkuvasti muutoksia tasapainoon.